Verijälki

Ihminen on ihmiselle susi.

Dekkari kylmästä, kovasta ja pimeästä ruumisarkusta, joka talvisin kutsuu itseään Helsingiksi.

Väkivaltarikostutkija Aarni Susi tulee tajuihinsa vieraan maan lentokentällä, kynsien alla tuoretta verta. Mutta mitä Susi on tehnyt? Hän ei muista.

Välähdys. Yö. Kasvoihin puukotettu rujo laiha ruumis mustassa kylmässä rantavedessä. Kuolleeseen ihoon liimautunut märkä paita.

Välähdys. Työpöytä, jolla paksu, nippusiteillä kasassa pysyvä paperipino, jonka sivuilla kylmää, tunteetonta julmuutta.

Välähdys. Ahdistunut mies heiluttaa käsiään ja puhuu käheällä äänellä kiihtyneenä... videolla, puolipimeässä. Mies tuijottaa eteenpäin, video kuvaa alhaalta kohti auton kattoa.

Välähdys. Yö hautausmaalla. Loskaa. Verijälki. Seuraan verijälkeä loskassa suurella hautausmaalla, kuin pysäyttämätön verenhimoinen eläin. Kasvoille laskeutuvien ja sulavien räntähiutaleiden pehmeä, kylmä kosketus, märän lumen haju. Pimeys.

Moni dekkari olisi mielellään kovaksi keitetty, mutta HEL-sarjan aloittava Verijälki on, kerrankin, kovaksi keitetty dekkari.

Mikael Viima on sarjarikollisten profiloinnista väitellyt psykologian tohtori, joka on perehtynyt Suomen julmimpaan rikollisuuteen yli vuosikymmenen ajan.