Aaloesta öljypuuhun

Kun Mikael Agricola julkaisi ensimmäiset suomen kielellä painetut kirjat 1500-luvun puolivaiheilla, kasvitiede sanan nykyisessä merkityksessä oli vasta syntymässä. Kasveja kuitenkin tunnettiin ja käytettiin monin tavoin, ja niistä oli kertynyt runsaasti havaintoja ja kokemusperäistä tietoa. Verrattomassa teoksessaan Aaloesta öljypuuhun Kaisa Häkkinen ja Terttu Lempiäinen esittelevät 70 Agricolan teoksissa esiintyvää kasvia. Kasvit on ryhmitelty mauste- ja rohdoskasveihin, eksoottisiin puihin ja pensaisiin, koristekasveihin sekä kotimaisiin hyöty- ja luonnonkasveihin.

Kunkin yksittäisen kasvin osalta selvitetään esimerkkejä käyttäen, missä yhteydessä ja miten Agricola on sen maininnut. Tämän jälkeen esitetään kasvin nimen etymologia. Lisäksi jokainen kasviartikkeli sisältää kasvitieteellisen osion, josta selviävät muun muassa kyseisen kasvin ominaisuudet, levinneisyys ja erilaiset käyttötavat. Kirjan hakemisto tarjoaa lukijalle selkeän yhteyden nykykielen ja Agricolan ajan kasvinimistön välille. Teos on kuvitettu Agricolan ajan mukaisesti. Tärkein kuvalähde on Leonhart Fuchsin vuonna 1542 latinaksi julkaisema kasviopas De historia stirpium (Kasvien historia).