Troikka

Kolmikko ylitti valkohiekkaista aavikkoa. He olivat ylittäneet sitä niin kauan kuin saattoivat muistaa. Tänään he kuuntelivat tuulta matkatessaan. Tuuli ei ollut tyyntynyt koko päivänä. Se veisti harjanteita hiekkaan kuin isobaareja barometriselle painekartalle. Kaksi auringoista oli laskenut, mutta kolmas pysytteli läntisellä taivaalla. Se paahtoi siirtolohkarekasoja ja niillä kasvavia jäkäliä. Kolme jälkiparia levittäytyi halki tasangon, kimmeltävän ilmameren alla väreillen. Ne olivat ihmisen jalanjälkiä, renkaanjälkiä ja jonkin suuren eläimen painalluksia...