Sukupolvialus

Scifi-kirjallisuus on pitkään punninnut ihmiskunnan tulevaisuuden ja ajan kysymyksiä sukupolvialus-käsitteen kautta.

Avaruusalus, jonka kulkema matka on niin mittaamattoman pitkä, että lukuisat sukupolvet ehtivät syntyä ja kuolla ennen perille pääsyä, vertautuu myös ylisukupolviseen työhön omalla avaruudessa liikkuvalla aluksellamme, Maalla: katedraalien rakennus, arkistojen säilytys, tulevaisuuden pelastus.

Kristian Blombergin viides runokirja on tekijänsä vuosikymmeniä kestäneen tieteiskirjallisuuteen ja formalistiseen runouteen paneutumisen häikäisevä lopputulos. Teoksesta hehkuu ilo ja nautinto genrekirjallisuuden sanastoa ja topoksia kohtaan, sekä lajin mahdollistama syvä ja palautettu suhde nykyhetken todellisuuteen, jota haaveet ja kuvitelmat tulevaisuudesta jo etukäteen mittaavat ja muovaavat. Blombergin runoissa scifi ei esiinny tarinoina vaan ajatuksellisina tilanteina ja viipyvinä, genrensä ainutlaatuisina tunnelmina, jotka symbolistisen runouden tavoin tuntuvat merkitsevän itsessään enemmän kuin yksikään tarina.