Silti minä maalaan

Tämä kuvitettu kooste Schjerfbeckin kirjeistä sai heti alkuun hiukan inhottavan sävyn, kun sen koostaja kirjoitti alkupuheessa taiteilijan olleen hyvin tarkka yksityisyydestään, aivan erityisesti kirjeidensä suhteen, jopa niin pitkälle, että hän poltti säännönmukaisesti kaikki kirjoittamansa ja saamansa kirjeet koko elämänsä ajan. Tätä kirjaksi koottua kirjekokoelmaa perusteltiin kuitenkin sillä, että kirjeiden haltijan mukaan Schjerfbeck oli kuitenkin antanut laatikollisen kirjeitä säilytettäväksi kuolemansa jälkeen, ja sillä, että julkaisuajankohta on hyvin kauan hänen kuolemansa jälkeen.

Kirjeet on koottu kirjaan aika ajoin hyvin hataraan aihepiirijärjestykseen, joten kirjeiden kirjoitusvuodet vaihtuvat koko 301 sivun aikana hyvin usein. Sen vuoksi käy hassusti niin, että Scherfbeck päätyy ikään kuin kertomaan tietyistä elämänsä suurista hetkistä Maria Wiikille yhä uudelleen, ja vanhenemaan aina vain uudestaan. Lukijan on muistettava tarkistaa kirjoituspäivämäärä tarkasti liittääkseen kirjeen jonkinlaiseen jatkumoon ja esimerkiksi taiteilijan elämänvaiheeseen tai ikään. Tämä on tietysti sujuvan lukemisen kannalta epäkäytännöllistä.

Ehkä vielä ongelmallisempaa on kuitenkin se, että kirjeen valikoituminen tiettyyn aihepiiriin saattaa olla tehty kirjeen hyvin lyhyen, esimerkiksi vajaan lauseen tai parin sanan mittaisen sivuhuomautuksen perusteella, joten taiteilijan ajatukset tietyn aihepiirin kohdalta ei silloin tule välttämättä ollenkaan tutuiksi tätä aihetta käsittelevän kappaleen kohdalla. Aihepiirit etenevät kirjassa myös ensinnäkin iloisesta synkkään (viimeiset kappaleet käsittelevät sota ja yksinäisyyttä) ja vieläpä tärkeimmästä triviaaliin (alussa kappaleet käsittelevät mm. maalaustekniikoita ja taiteen merkitystä, lopuksi esim. säätä), joten alun jälkeen kappaleita tekee yhä vähemmän mieli lukea.

Kaiken kaikkiaan kirjassa tulee hirveästi toistoa sekä kirjeiden vuosilukujen sekoittuessa että toimittajan lainatessa omissa selitteissään pitkiä pätkiä kirjeistä sieltä täältä.
En ole varma, oliko Schjerfbeckin kirjeet sisällöllisesti aina tätä, mutta tässä kirjassa esiintyvissä kirjeissä puitiin melkein ainoastaan särkyä, kipua ja sairastelua, sekä ajoittain yksinäisyyttä tai maalaamisen vaikeutta. Paljon valitusta siis, enkä ehkä ihan näe suurta sivistävää vaikutusta sellaisen julkaisemisessa.
Kuvituskuvat ovat lähinnä Schjeefbeckin maalauksista, eivätkä ne aina liity vahvasti käsiteltyihin aiheisiin.
Luultavasti tärkein kirjan tiedollinen anti oli kirjeitä koostaneen Holgerin taustatyön tulos, eli oheishuomautukset, viittaukset ja lähteet, ja nekin koskivat pitkälti joidenkin Schjerfbeckin tuttavapiiriin kuuluneiden yksityishenkilöiden saavutuksia ja muita kuulumisia.

Toivon, että Schjerfbeckin elämä oli edes vähän muutakin kuin se, millaisen kuvan tämä teos kirjeineen siitä antoi.