Lasteni isä on veljeni ja muita lehtikirjoituksia

Olen saanut tahtomattani jonkinlaisen pornokeisarin nimen ja maineen. Jos joskus olenkin haastatellut jotakin leikkisää tyttölasta, miksi ei ajatella että teen vain minulle määrättyä työtä. Olen sitten kirjoittanut väärin tai oikein, lukijaa miellyttävästi tai inhottavasti, jokaiseen juttuuni annoin kaikkeni ja perfektionistina pyrin ainakin muodon puolesta täydellisyyteen. Kirjoitin ymmärtääkseni miten asiat olivat enkä miten niiden olisi pitänyt olla. Tämän takia minulla ei juuri ollut ystäviä. Jos oli amerikkalainen näyttelijä James Dean nuori kapinallinen filmissään, olin minä kapinallinen vanhana tosielämässä. Onnesta ja rakkaudesta en koskaan kirjoittanut paitsi jos rakkaus oli tavalla tai toisella traaginen. Saatan vain sanoa, että lähdin silloin kun vieterini veto tuli loppuun hyörityksi. VARSINAINEN LIKASANKOJOURNALISTI VEIKKO ENNALA, 47, toimittaja, on tamperelaisen Hymyn pääreportteri, jonka ansiolista sisältyy otsikkoon. Niin kaun kuin Ennalan tapaiset miehet kirjoittavat, ei ole toivoa, että aikakauslehtitoimittajan sosiaalinen arvostus kohoaisi. Sakari Virkkunen: Vuoden 1969 sata suomalaista vaikuttajaa, Suomen Kuvalehti 1/1970 Veikko Ennala oli kyky, jollaisia tapaa pikemminkin kirjailijan kuin reportterin uralle hakeutuneina. Monet hänen jutuistaan ovat puhtaita esseitä ja kaunokirjallisuuden eri keinot käytössä aina dialogin merkintätapaa myöten. Kirjoja hän teki neljä, novelleja satoja, lehtijuttuja tuhansia. Hän oli tyylittelijä, jolle jutun lukuarvo oli kaikki kaikessa ja joka laittoi pikkuraporttiin Viitasaareen mutamessuista enemmän finessejä kuin aihe ansaitsee. Tommi Liimatta