Salaista sotaa

Salaisen sodan paljastuneita toimia ovat olleet asekätkentä, kaukopartiomiesten jatkunut toiminta ja yhteydenpito länsitiedustelun kanssa. Kuitenkin nämä toimet on leimattu yksittäisten henkilöiden yksittäisiksi teoiksi. Tämä teos paljastaa järjestäytyneen varautumisen Neuvostoliiton uhkaa vastaan, jota johtivat ylin valtiojohto ja kenraalikunta.

Salaista sotaa kertoo eversti Kalle Lehmuksen vertaistaan hakevasta urasta. Väinö Tannerin lähipiiriin kuulunut nuori sosiaalidemokraatti oli johtavia hahmoja välirauhan aikaisessa kommunisminvastaisessa toiminnassa. Lehmus toimi välikappaleena Mannerheimin ja etenkin työväen edustajien välillä. Samalla Lehmuksen vastuulle tuli organisoida Puolustusvoimien tiedotustoiminta uudelleen ja hakea mallia Saksan armeijan propagandatoiminnasta.

Sotien jälkeen Lehmus johti Pääesikunnan tiedotusosastoa. Ura jatkui nousukiidossa aina puolustusministeriön kansliapäälliköksi ja puolustusministeriksi asti, kunnes kesällä 1958 presidentti Kekkonen vapautti yllättäen Lehmuksen kansliapäällikön virasta.

Tiedotusvälineet uutisoivat kymmenien miljoonien pimeistä varoista Lehmuksen tileillä, hämäristä asekaupoista ja epäselvästä roolista vieraiden valtioiden tiedustelupalveluiden alaisuudessa. Oikeudenkäynnit jatkuivat eri oikeusasteissa lähes kymmenen vuotta, mutta mitään virallista tietoa Lehmuksen vapauttamisen syistä ei julkisuuteen annettu. Kaikkien oikeus­asteiden pöytäkirjat salattiin.

Kalle Lehmus: ”Minulla on ennen nyt kysymyksessä olevia varoja ollut jatkuvasti hallussani salaisen tiedustelutoiminnan rahoittamiseen saatuja yksityisiä rahavaroja.”