Työyhteisötaidot ja niiden johtaminen turvallisuusviranomaisissa

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten turvallisuusviranomaisten työntekijöiden työyhteisötaitojen johtamista strategisen henkilöstöjohtamisen näkökulmasta. Tutkimuksen keskeisestä ilmiöstä käytetään termiä työyhteisötaito, joka pohjautuu Smithin, Organin ja Nearin 1983 määrittelemään englanninkieliseen käsitteeseen Organizational Citizenship Behavior. Tutkimuksen päämääränä on ymmärtää, miten turvallisuusviranomaisorganisaatioiden työntekijöiden työyhteisötaitoja johdetaan osana strategisen henkilöstöjohtamisen kokonaisuutta. Tutkimuksen avulla pyritään myös kartoittamaan julkisen sektorin turvallisuusviranomaisten Poliisin, Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen työssä tarvittavia keskeisiä työyhteisötaitoja sekä selvittämään ilmiöön turvallisuusviranomaisten organisaatioissa liittyviä erityispiirteitä.

Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmateriaali on kerätty haastattelumenetelmän avulla haastattelemalla turvallisuusviranomaisten eri yksiköiden strategisen henkilöstöjohtamisen suunnittelusta, ohjaamisesta ja johtamisesta vastaavia ammattilaisia. Haastattelumateriaali on analysoitu haastattelunanalyysimenetelmän avulla Ruusuvuoren, Nikanderin ja Hyvärisen haastattelunanalyysimallia mukaillen.

Tutkimus osoitti, ettei työyhteisötaitoja ole täysin tunnistettu omaksi käsitteelliseksi johdettavaksi kokonaisuudekseen turvallisuusviranomaisten organisaatioissa, vaan että niitä johdetaan osana muuta johtamista. Tutkimuksen tulosten mukaan työyhteisötaitoja pidetään erittäin tärkeinä turvallisuusviranomaisten strategisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Tutkimuksessa myös selvisi, että turvallisuusviranomaisten työn keskeiset työyhteisötaidot ovat pääosin hyvin samankaltaisia, mitä muissakin organisaatioissa. Keskeisenä työyhteisötaitona erottui käskyjen, ohjeiden ja määräysten noudattaminen. Yksi keskeinen tulos on, ettei käskyjohtamisen katsota vaikuttavan negatiivisesti työntekijöiden työyhteisötaitoihin operatiivisilla ja vaativilla työtehtävillä, kun taas arjen normaalissa työssä se vaikuttaa työntekijään negatiivisesti.