Kolmastoista kertomus

Margaret Lea on töissä isänsä antikvariaatissa. Hän lukee vain kuolleiden kirjailijoiden teoksia ja kirjoittaa harrastuksekseen elämäkertoja unohdetuista kirjailijoista. Eräänä päivänä hän saa kirjeen Vida Winteriltä, joka on kuuluisimpia ja rakastetuimpia nykykirjailijoita. Vida Winter haluaa, että Margaret kirjoittaa hänen elämäkertansa. Kirjailija on aina ollut salamyhkäinen ja keksinyt menneisyydestään mitä uskomattomimpia versioita vuosien varrella. Nyt hän on jo vanha ja sairas ja haluaa vihdoin kertoa totuuden.

Margaret lähtee empien mutta uteliaana Yorkshireen tapaamaan Vida Winteriä, ja kirjailija alkaa kertoa taninaansa. Se on kiehtova, dramaattinenkin kertomus Angelfieldin suvusta ja erityisesti kaksostytöistä Adelinesta ja Emmelinestä. Kertomus kietoo Margaretin pauloihinsa. Tarkistaakseen yksityiskohtien todenperäisyyden Margaret matkustaa WInterin lapsuusmaisemiin tutkimaan Angelfieldin kartanon raunioita. Matka menneisyyteen osoittautuu Margaretille myös matkaksi omiin perhesalaisuuksiin.

Kolmastoista kertomus on Kotiopettajattaren romaanin, Humisevan harjun ja Rebekan perillinen, oivaltavalla tavalla perinteitä kunnoittava romaani ja samalla rakkaudenosoitus kirjoille ja lukemiselle.