Unien tulkinta

Sigmund Freudin 'Unien tulkinta' on länsimaisen kulttuurihistorian väkevimpiä haasteita. Se on nerokkaan tekijänsä läpimurtoteos, silmäterä ja risti, mistä hän oikeastaan koskaan ei vapautunut. Se on muuttanut maailman ja avannut tien, miltä enää ei ole paluuta. Irvileuka G. B. Shaw tosin lienee sanonut: "Ennen minä mielelläni katselin unia, mutta kun luin 'Traumdeutungin' lakkasin näkemästä niitä." Mutta kukapa voisi lakata ja miksi? Psykologialla ja syvyyspsykologiallakaan tuskin on toista niin kiehtovaa kohdetta kuin unet. Aikojen alusta ne ovat askarruttaneet ihmisten mieliä: mitä ne ovat, tietävät ja tahtovat? Mistä niiden salaperäinen lumo? Miksi niitä näemme ja miksi ne unohtuvat? Onko totta, että proosallisinkin poroporvari unta nähdessään kohoaa Shakespearen tasolle? Kauan on kysytty, Freud vastaa. Hän selostaa kymmeniä esimerkkiunia ja analysoi niitä; joka tahtoo ensi käden aineistoa saa sitä kyllälti. Mutta lisäksi hän seikkaperäisesti ja aivoihmisen kylmällä kiihkolla rakentaa selitystä: unien hämmentävästä, naurettavasta tai riipaisevasta ilmaisusta päädymme niiden piiloajatuksiin, tihentymiin, muuntumiin, unisensuuriin. Siitä aukeavat pitkät näkymät ihmisen piilotajuisiin voimiin ja perimmäisiin toiveisiin. Joka haluaa uskoa, väittää vastaan tai arvioida, voi seurata ajattelumme mullistajaa askel askeleelta. Matka yöllisten näkyjemme oikukkaasta leikistä fanaattisen johdonmukaiseen teoriaan on pitkä, mutta tässä se on tehty. Vakavamielisiä kansalaisia Freudin opit yhä kuohuttavat. Se on oire ja todiste, mutta enää ei ole lupa ottaa kantaa perehtymättä asiaan. Tässä on aineisto – lukija voi ratkaista. Painava teos on punnittava. Suotta sillä ei ole uhmakasta mottoa: "Jos taivas kääntyy pois, minä nostatan hornan."