kaislea rated Persepolis 2: 4 stars
Persepolis 2 by Marjane Satrapi (Persepolis, #3-4)
In Persepolis, heralded by the Los Angeles Times as “one of the freshest and most original memoirs of our day,” …
This link opens in a pop-up window
In Persepolis, heralded by the Los Angeles Times as “one of the freshest and most original memoirs of our day,” …
Wise, funny, and heartbreaking, Persepolis is Marjane Satrapi’s memoir of growing up in Iran during the Islamic Revolution. In powerful …
4,5 tähteä
Vauhdikkaan, lähes seikkailukirjamaisen mysteerin ja synkeänsävyisen huumoriin verhotun kritiikin ohella Ruusun Nimessä oli valtavasti yksityiskohtia, historiallisia detaljeja sekä kirjaviittauksia, joihin mieleni tekisi palata vielä uudestaankin.
Teos sisälsi hurjan informaatiomäärän myötä myös valitettavan paljon todella raskassoutuista ja hidastempoista politiikkaa, uskonnolliseen jargoniin puettua filosofista nokittelua ja valtaapitävien henkilöhistoriaa, joka tuntui kepeän kirjastomysteerin ohella lähes tahallisen luotaantyöntävältä. Onneksi unenomaiset, polveilevat (hiukan venäläisetä kirjallisuutta muistuttavat) värikkäät hetket, joissa aika tuntui pysähtyvän ja yksityiskohdat vilisivät silmissä, rytmittivät ja monipuolistivat teosta upeasti.
Aging and reclusive Hollywood movie icon Evelyn Hugo is finally ready to tell the truth about her glamorous and scandalous …
4,5 tähteä.
Erinomainen, avartava ja sivistävä yleisteos, joka käsittelee aiheet tarkasti, jäsennellysti ja yleistajuisesti ilman liiallista yksinkertaistamista tai mutkien suoraksi vetämistä. Mielettömän tärkeä lukukokemus ihan kelle tahansa.
Even though meat industry advertisement and degrading women might often go hand-in-hand, and the common ground of them is an interesting topic to study, I think this book wasn't the one to make the statements.
The Pornography of Meat was polemic and dramatic book, where all of the points, lists and "rules" were based on (horrific) example cases, not studies or numbers. The fast-paced text got really deep into the newly constructed theory before I even realized, and there was barely anything to explain or open it. I think the harshness and the size of the statements really would have needed a little something to back them up, especially when Adams started building a list of patriarchal systems winners and losers, and it was based on her feelings, "advertisements" and "everyone knows".
The emotional writing didn't really help to make the point any clearer either, in fact, the amount of …
Even though meat industry advertisement and degrading women might often go hand-in-hand, and the common ground of them is an interesting topic to study, I think this book wasn't the one to make the statements.
The Pornography of Meat was polemic and dramatic book, where all of the points, lists and "rules" were based on (horrific) example cases, not studies or numbers. The fast-paced text got really deep into the newly constructed theory before I even realized, and there was barely anything to explain or open it. I think the harshness and the size of the statements really would have needed a little something to back them up, especially when Adams started building a list of patriarchal systems winners and losers, and it was based on her feelings, "advertisements" and "everyone knows".
The emotional writing didn't really help to make the point any clearer either, in fact, the amount of disgusting details and shocking stories of violence felt like cheap stragedy. I had to skip a lot of pages because of nausea.
I unfortunately think this book might make vegetarianism and feminism look irrational and pseudo-intellectual, not something to take seriously. Adams is called vegetarian-feminist theorist, but there are no traces of theory to be found from her book.
The pictures were worth a star, though.
The Picture of Dorian Gray is a philosophical novel by Oscar Wilde. A shorter novella-length version was published in the …
Chronicle of a Death Foretold (Spanish: Crónica de una muerte anunciada) is a novella by Gabriel García Márquez, published in …
"What do I have in common with the Jews? I don't even have anything in common with myself." Nothing could …
Tämä maailmanhistorian merkkiteos on enemmän kuin pelkkä tarina. Anna Karenina on runsas, elävä, monipuolinen ja syvä kuin elämä itsessään, ja sen lukeminen on jokaisen, lähes tuhannen, sivun arvoista.
Tolstoi kirjoittaa hahmonsa niin aidoiksi ja eläviksi, että on hankala olla ajattelematta heitä todellisina. En lakkaa vieläkään ihmettelemästä, että yksi kirjailija voi luoda näin täydellisen inhimillisen, luonteikkaan ja rikkaan sisällön valtavasti toisistaan poikkeavien henkilöiden ajatuksiin, jopa niin, että nyt täysin erilaisessa kulttuurissa ja ajassa lähes parisataa vuotta myöhemmin elävänä saatoin tuntea voimakasta samaistumista moniin hahmoista ja tilanteista sekä jopa ymmärtää omaa ja muiden toimintaa sitä seuratessani. Jokainen hahmo on kipeän aito ja vuorollaan koskettava, raivostuttava, säälittävä tai ihastuttava, eikä kenenkään tarina kulje suoraviivaisesti kohti jotakin tarinankaarellista lakipistettä. Tarinan sijaan kirja esittelee meille palan venäläisten elämää 1800-luvun puolivälissä sellaisenaan, kaikkinensa.
Anna Karenina on hahmo, jonka nimikkoutta ihmettelin pitkän aikaa lukemisen loputtua. Konstantin Levin tuntuisi olevan johdonmukaisempi valinta kirjan nimeen sekä tarinan etenemisen että …
Tämä maailmanhistorian merkkiteos on enemmän kuin pelkkä tarina. Anna Karenina on runsas, elävä, monipuolinen ja syvä kuin elämä itsessään, ja sen lukeminen on jokaisen, lähes tuhannen, sivun arvoista.
Tolstoi kirjoittaa hahmonsa niin aidoiksi ja eläviksi, että on hankala olla ajattelematta heitä todellisina. En lakkaa vieläkään ihmettelemästä, että yksi kirjailija voi luoda näin täydellisen inhimillisen, luonteikkaan ja rikkaan sisällön valtavasti toisistaan poikkeavien henkilöiden ajatuksiin, jopa niin, että nyt täysin erilaisessa kulttuurissa ja ajassa lähes parisataa vuotta myöhemmin elävänä saatoin tuntea voimakasta samaistumista moniin hahmoista ja tilanteista sekä jopa ymmärtää omaa ja muiden toimintaa sitä seuratessani. Jokainen hahmo on kipeän aito ja vuorollaan koskettava, raivostuttava, säälittävä tai ihastuttava, eikä kenenkään tarina kulje suoraviivaisesti kohti jotakin tarinankaarellista lakipistettä. Tarinan sijaan kirja esittelee meille palan venäläisten elämää 1800-luvun puolivälissä sellaisenaan, kaikkinensa.
Anna Karenina on hahmo, jonka nimikkoutta ihmettelin pitkän aikaa lukemisen loputtua. Konstantin Levin tuntuisi olevan johdonmukaisempi valinta kirjan nimeen sekä tarinan etenemisen että hahmon ajatusten vuoksi, ja erityisesti siksi, että Anna tuntuu kompuroivan samoissa epämääräisissä ongelmissaan kirjan alusta loppuun. Kuitenkin ymmärsin jälkikäteen, että hänen kiittämätön osansa on tuoda esiin parisuhteen, rakkauden, itsetunnon ja kunnian ongelmia, naisen asemaa Venäjän seurapiireissä ja aivan erityisesti ihmiselämän yksinäisyyttä. Anna jää tarkoituksenmukaisesti etäiseksi kaikkiin läheisiinsä ylpeytensä, kauneutensa ja valtavan sekavan, pakkomielteisen muutoksenhalunsa takia. Hänen ajatuksensa muista ihmisistä värittyvät hänen ilmiselvän mielenterveysongelmansa kautta, ja on helppo huomata hänen tuomitsevan ylpeytensä kulkevan käsi kädessä epävarmuuden ja ongelmallisen suhtautumisen itseensä kanssa, mutta se jää muilta piiloon hymyilevän, kauniin potretin taakse.
Konstantin Levinin hahmo on niin lämpimän rakkaudellisesti hiottu ja kirjoitettu, että on selvää hänen olevan kirjoittajan lempilapsi, ja se toki tarkoittaa, että hän herättää jonkinlaista rakkautta myös lukijassa. Sain vasta teoksen luettuani tietää hänen kuvaavan Tolstoita itseään, ja kuten esimerkiksi Nehljudovilla Ylösnousemuksessa, on Levinilläkin tärkeä tehtävä filosofisten pohdintojen saattamisessa loppuun. Oma lempikohtani kirjassa on Levinin päivä sadonkorjuun parissa, sillä se kuvaa ihmiselämän ja työnteon askeettista ihanuutta niin aurinkoisella ja kauniilla tavalla, että elämä itsessään näyttäytyy hetken aikaa aivan yksinkertaiselta ja onnen saavuttaminen helpolta. Tämä sama hetki luo samalla syvempää pohjaymmärrystä tulevaan sekä Levinin ja Kittyn suhteen ymmärtämiselle (Kittyn sairaanhoitokokemus muistuttaa tuota sadonkorjuun ihanuutta monella tavoin) että Levinin omille ajatuksille myöhemmin.
Teos ei kuitenkaan jätä lukijaa pelkän tarinan ja sen nyanssien, loppuun asti hiotun dialogin, kauniiden ajatuskulkujen ja tunnelmien vaihtumisen varaan, vaan Tolstoi kuljettaa tekstiä läpi senaikaisten yhteiskunnallisten, poliittisten, eettisten ja sosiaalisten ulottuvuuksien. Teoksessa hän keskustelee monien eri henkilöiden välityksellä aina luokkaerojen mukanaantuomista kommunikointiongelmista ja siitä, miten poliittiseen päätöksentekoon sekoittuu yksittäisten ihmisten henkilökohtaiset senhetkiset toiveet ja tarpeet aina varallisuuserojen, naisten työssäkäyntioikeuksien ja esimerkiksi avioeron käsittelyyn saakka.
Tolstoi sisällyttää kirjaan ihmiselämän herkimmätkin hetket, pui pohdiskelemiaan ajankohtaisia aiheita monesta eri näkökulmasta, ja osuu monesti dialogeihin sisällytetyssä analyysissään niin täsmällisesti naulan kantaan meidän nykyisenkin järjestelmän ongelmakohdissa, että tekstin ja tämän päivän väliin jäävät parisataa vuotta haihtuvat ilmaan. Jo se on mille tahansa tekstille kerta kaikkisen uskomaton saavutus, mutta lisäksi romaani tuo 1800-luvulla tapahtuneiden muutosten pohtimisen loistavaksi perspektiiviksi nykyiselle keskustelullemme. Näin Tolstoi onnistuu lisäksi rakentamaan siltoja meidän ja aikaisempien sukupolvien välille kasvattamalla ymmärrystä ihmisyyden universaalista olemuksesta, ja se jos jokin on lukemisen arvoista.