Juhana reviewed Scream for Me Finland! by Mikael Huhtamäki
Hevi tulee ja hevi tappaa
4 stars
Oi rautainen 80-luku! Sitä olisi voinut kuvitella lintukotomme olleen niin syrjässä, mutta jostain syystä tännekin eksyivät maailmanluokan muusikkoja ihmettelemään vesijohtojärjestelmäämme. Kirjaa lukiessa tulee huomattua, mitenkä pientä kaikki keikkatoiminta vielä oli, kun jopa jonkun pikkukylän urheiluhalliin saatiin raahattua tulevia hevimaailman legendoja. Eipä taida onnistua moinen temppu enää nykyaikana!
Kirjaa voidaan luonnehtia kuvailevaksi. Teksteissä ei eritellä materiaalista ajan henkeä, mutta keikkaraporteista se tulee ilmi muutenkin, kun mitä milloinkin ollaan napit vastakkain virkavallan tai hihhuleiden kanssa. Aikoinaan jopa Helsingin Sanomatkin kävi taistoon sielun vihollisia vastaan AC/DC-reportaasillaan. Samalla näkee, miten bändien legendaarisuus on muodostunut Suomessa, kuten esimerkiksi taannoinen Motörheadin keikka Lappeeenrannalla, jossa kuulemma soitettiin niin kovaa, että lähiseudun lehmät lopetti maidon heruttamisen.
Hyvä lisä ovat myös haastattelut erinäisten suomalaisten keikkatoimijoiden kanssa, jotka avaavat suomalaista keikkajärjestelyjen maailmaa. Erityinen kohokohta on entisen bändärin haastattelu, joka avaa hitusen rockin pyhän kolminaisuuden dekadenttista myyttiä ja naisfaniuden olemusta.
Sielunvihollisuus taitaa kuitenkin olla hevissä vahvasti läsnä, kun leipätekstissä nousi esiin …
Oi rautainen 80-luku! Sitä olisi voinut kuvitella lintukotomme olleen niin syrjässä, mutta jostain syystä tännekin eksyivät maailmanluokan muusikkoja ihmettelemään vesijohtojärjestelmäämme. Kirjaa lukiessa tulee huomattua, mitenkä pientä kaikki keikkatoiminta vielä oli, kun jopa jonkun pikkukylän urheiluhalliin saatiin raahattua tulevia hevimaailman legendoja. Eipä taida onnistua moinen temppu enää nykyaikana!
Kirjaa voidaan luonnehtia kuvailevaksi. Teksteissä ei eritellä materiaalista ajan henkeä, mutta keikkaraporteista se tulee ilmi muutenkin, kun mitä milloinkin ollaan napit vastakkain virkavallan tai hihhuleiden kanssa. Aikoinaan jopa Helsingin Sanomatkin kävi taistoon sielun vihollisia vastaan AC/DC-reportaasillaan. Samalla näkee, miten bändien legendaarisuus on muodostunut Suomessa, kuten esimerkiksi taannoinen Motörheadin keikka Lappeeenrannalla, jossa kuulemma soitettiin niin kovaa, että lähiseudun lehmät lopetti maidon heruttamisen.
Hyvä lisä ovat myös haastattelut erinäisten suomalaisten keikkatoimijoiden kanssa, jotka avaavat suomalaista keikkajärjestelyjen maailmaa. Erityinen kohokohta on entisen bändärin haastattelu, joka avaa hitusen rockin pyhän kolminaisuuden dekadenttista myyttiä ja naisfaniuden olemusta.
Sielunvihollisuus taitaa kuitenkin olla hevissä vahvasti läsnä, kun leipätekstissä nousi esiin luvattoman paljon painovirhepaholaisia. Ehkä kyse oli ensimmäisen painoksen ongelmista, mutta niistä lähtee kuitenkin yksi tähti.