jokususa reviewed Susanin vaikutus by Peter Høeg (Keltainen pokkari, #92)
None
2 stars
Antaisin tälle ehkä noin 2,5 tähteä. Mutta 3 on liikaa.
Lainasin tämän kirjaston scifi-aineistonäyttelystä takakansitekstin perusteella. Takakannessa Dagbladenes Bureau lupaa näin
"Peter Hoegin kauan odotettu romaani tarjoaa jännitystä, yhteiskuntakritiikkiä sekä eksistentiaalista provokaatiota. Lisäksi se on mahdottoman hauska."
Näistä neljästä kirja täyttää vain 3, ja nekin osittain. Hauska se ei missään nimessä ollut. Kertaakaan ei tarvinnut fyysisesti edes hymyillä, vain lopussa koin olevani yhden kerran jotenkin hauskuutettu.
Eksistentiaalista provokaatiota sen sijaan voin luvata jokaiselle lukijalle. Scifissä käsitellään usein tämän hetken ongelmia kärjistettynä. Viime aikoina dystopiahenkiset nuorten aikuisten romaanit ovat olleet suosittuja, ja niiden innokkaana lukijana on tullut ehkä liikaa toistoa. Susanin vaikutus tuntuu kuitenkin ratkaisevasti erilaiselta. Tieteen ja fiktion rajamailla hämyillään niin lahjakkaasti, että meinasi välillä jopa unohtua, että tässä ollaan kumminkin kaunokirjallisessa teoksessa. Eettinen pohdiskelu jätetään kuitenkin katsojalle. Ehkä se tässä onkin niin erilaista? Sama pätee myös teoksen yhteiskuntakritiikkiin. Onhan se siellä aiheena, mutta en pysty tekemään suoria linjoja, mitä …
Antaisin tälle ehkä noin 2,5 tähteä. Mutta 3 on liikaa.
Lainasin tämän kirjaston scifi-aineistonäyttelystä takakansitekstin perusteella. Takakannessa Dagbladenes Bureau lupaa näin
"Peter Hoegin kauan odotettu romaani tarjoaa jännitystä, yhteiskuntakritiikkiä sekä eksistentiaalista provokaatiota. Lisäksi se on mahdottoman hauska."
Näistä neljästä kirja täyttää vain 3, ja nekin osittain. Hauska se ei missään nimessä ollut. Kertaakaan ei tarvinnut fyysisesti edes hymyillä, vain lopussa koin olevani yhden kerran jotenkin hauskuutettu.
Eksistentiaalista provokaatiota sen sijaan voin luvata jokaiselle lukijalle. Scifissä käsitellään usein tämän hetken ongelmia kärjistettynä. Viime aikoina dystopiahenkiset nuorten aikuisten romaanit ovat olleet suosittuja, ja niiden innokkaana lukijana on tullut ehkä liikaa toistoa. Susanin vaikutus tuntuu kuitenkin ratkaisevasti erilaiselta. Tieteen ja fiktion rajamailla hämyillään niin lahjakkaasti, että meinasi välillä jopa unohtua, että tässä ollaan kumminkin kaunokirjallisessa teoksessa. Eettinen pohdiskelu jätetään kuitenkin katsojalle. Ehkä se tässä onkin niin erilaista? Sama pätee myös teoksen yhteiskuntakritiikkiin. Onhan se siellä aiheena, mutta en pysty tekemään suoria linjoja, mitä oikeassa maailmassa pitäisi korjata ettei näin käy. Vaan eipä oikeassa elämässä olekaan yleensä yksinkertaisia vastauksia.
Sen sijaan jännitystä en juurikaan kokenut. Olen jännittäjä-lukija, koen fyysisesti kaikki jännittävät kohdat. Hyvän jännärin jäljiltä väsyttää kaiken sen lihasjännityksen ja hikoilun jälkeen! Tämä ei kuitenkaan tuntunut juuri miltään. Puolet kirjasta meni lähinnä tylsistyneenä tahkoten, sillä hahmoista tai mistään muustakaan ei saanut mitään otetta. Olen tottunut todennäköisesti ihan erilaiseen tekstin rytmitykseen, ja jokin ihan lauserakenteista lähtien ärsytti. Toisessa puolikkaassa vasta pääsi juoneen sisälle, ja jotenkin alkoi tutustua päähenkilöön. Siitä huolimatta jännityksen kehitys jäi puolitiehen, ja lopulta jäljelle jäi vain hiukan pettynyt olo ja helpotus seuraavaan kirjaan siirtymisestä.