User Profile

Ehkä farssit ei ole mun juttu. Alku oli kyllä vetävä.

Eleetön, yksinkertainen kuvaus. Kirja oli paksu, mutta fonttikoon ja välistyksen takia todella helppo lukea. Kuvaa yksilön taistelua että oman vähemmistön sisällä olevia arvoja että ympäristön syrjintää kohtaan. Pikkukaupungin henki hyvässä ja pahassa.

Kirjailija ja kertoja ovat parhaimmillaan kertoessaan lapsuudesta, ja kuinka se muovasi heidän elämäänsä - lähempänä nykyistä olevista tapahtumista heillä ei ole samanlaista viisautta.

Lasten vapaan leikin puolustuspuhe maailmassa, jossa lasten vapaa leikki on siirtynyt internetin maailmaan, joka ei tuo oikeita hyötyjä lapsille. En niele purematta, mutta hyvä puheenvuoro.

Nopealukuista kirjojen rakastajille. Itse oisin tykännyt, että kissoja olisi ollut enemmän.

Kertoja ottaa mukaan matkalle luonnon läpi. Ehkei tänä ihan uskomattomalta tuntunut, mutta innostus tuntui.

Tämä ei ollut minulle. Toksista perhedynamiikkaa, tätiratsastusta ja pettämistä. Ja hevosia olisi saanut olla enemmän :D

Paikoin en pitänyt sarjakuvan tarinan kuljetuksesta, mutta asia on asiaa.

Paikoin mieleeni tuli, kuinka tällaisia instagram kuvatekstejä voi luokitella runoiksi. Sitten otin itseäni niskasta, pudistelin irti tekotaiteellisuutta ja ehkä vähän sitä monipuolista sanataidetta halajavaa osaa minusta. Korven sanat tulevat kuitenkin sydämestä. Hän kertoo paikoin Rupi Kaur -maisella, instagramin kuvapostaukseen sopivilla teksteillä ja yksinkertaisilla kuvilla tarinaa mielenterveyden ongelmista, itsetunnosta, ihmissuhteista ja eroista. Visuaalisessa mielessä pidin kirjasta. Se oli helppo ja nopea lukea, kenties nuorelle runojen lukijalle kevyt aloitus.

Tämä tuntui osuvimmalta kirjalta, mitä aiheesta on. Tässä ei keskitytä narsismiin häiriönä, vaan nimen omaan uhrin toipumiseen.

Mahtipontista, rempseää riimittelyä. 2010-luvun kontekstissa tuntuu jopa vähän lapselliselta, mutta näköispainoksen viimeisen osan vanhat tekstauskirjaimet muistuttavat ajankohdasta; omaan aikaansa nähden modernia.

Kirjassa oli kokoelma tekijän runoja kasarilta ja valokuvaajan kuviatukemassa tunnelmia. Nyt en valitettavasti muista kuvaajaa, ja kirjan jo palautin kirjastoon...

En vihannut, mutta ei jäänyt mitään kaipausta tän pariin. Vähän uskonnollisia sävyltään, mutta pääasia luonto. Kuvat vei aikamatkalle 80-90-lukujen vaihteeseen.