The Color of Magic

Terry Pratchettin "Kiekkomaailma"-sarja on ikuisia suosikkejani ja on vaikuttanut syvästi huumorintajuuni, kirjoitustyyliini ja maailmankatsomukseeni. Parhaimmillaan Kiekkomaailman tarinat ovat pullollaan syvällistä pohdintaa ihmisyyden luonteesta kieli vähän poskessa, mutta empaattisella otteella. Vuonna 1983 Pratchettin aloitellessa sarjaa tämä tyyli oli vielä vähän haussa.

Kirjan juoni poukkoilee paikasta toiseen Rincewindin ja Twoflowerin perässä jumaluuksien leikitellessä heidän kohtalollaan. Monet Kiekkomaailman ikonisimmista hahmoista, kuten Viikatemies, ovat vielä kehityksensä alkupäässä ja aivan toisenlaisia verrattuna luonteisiinsa kirjasarjan päättyessä. Kirjassa on aivan liian vähän alaviitteitä.

Tästä kirjasta kuitenkin versosi upea maailma; onneksi Pratchett jatkoi sen työstämistä.

That sentence was on the front cover of the edition I've read (although I usually despise comments places there apart from title/author) and it was quite on the spot for once: the style and irony of Jerome K. Jerome applied in an archetypal fantasy novel. Not sure about the Peter Pan's part of that comment, as I didn't read it yet, but I guess: Twoflower makes for it?

In any case, it was a very slow reading compared to the first one I've discovered from the Discworld saga ("Sourcery"), so the enthusiasm went a bit down and it's understandable I found it less appealing also given it's the first one -but I've liked it nonetheless as an absurd/whimsical reading! ;)