User Profile

Millerin "Saint Leibowitz and the Wild Horse Woman" jatkaa "A Canticle for Leibowitz":in jalanjäljissä pudistellen päätään ihmiskunnan suuruudenhulluille suunnitelmille ja kunnianhimon tuhoisuudelle. Keskittyen yhden munkin elämään tapahtumarikkaalla vuosisadalla, tämä kirja on edeltäjäänsä ihmisläheisempi, keskittyen tavallisten ihmisten kohtaloihin poliittisten johtajien unelmien palveluksessa ja niiden epäonnistumisien kustannuksiin. Kaikki tietenkin sijoittuen ydinsodan jälkeiseen neo-renessanssiin. Syklisyys, viittaukset historiaan ja aiempaan kirjaan ovat kantavia teemoja.

Canticlen postuumisti julkaistu jatko-osa. Ristiriitaisin tuntein takaisin ydintuhon runtelemaan Pohjois-Amerikkaan.

HUOMIO! Nuoremman Walter M. Millerin "A Canticle for Leibowitz" on lempikirjani. Tästä syystä minun on mahdotonta arvioida sitä neutraalisti. Voin toki aloittaa kirjan puutteista: tämä on vuonna 1959 julkaistua spekulatiivista fiktiota ja se tuntuu. Naispuolisia hahmoja on laskutavasta riippuen 2-4 ja kirjan käsitys kehityksestä ja mahdollisista yhteiskunnista on käytännössä eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen kulttuurin ja yhteiskuntien syklistä kierrättämistä. Rooman raunioista kohoaa uusi Rooma jne.

"Canticle" on tästä huolimatta suosikkikirjani, koska se tuntuu kuin minulle kirjoitetulta. - Post-apokalyptinen miljöö - Kroniikkamainen aikaskaala - Pyhimyksiä ja luostarimeininkiä - Kuivaa huumoria - Leikittelyä kielen ja kollektiivisen muistin kehityksellä

Palaan aina säännöllisesti tämän kirjan pariin, enkä oikein osaa olla intoilematta siitä. En voi antaa sille vähempää kuin täyttä viittä tähteä.

Ha-Joon Changin "Taloustiede: käyttäjän opas" (englanniksi 2014; suomennos 2015) on kestänyt aikaa esimerkillisesti — kenties juuri siksi, että vallitseva talouspoliittinen ajattelu ei ole muuttunut miksikään kymmenessä vuodessa. Samat uusliberaalin politiikan tuulet ja taloustieteen uusklassisen koulukunnan ylivalta jatkuvat, sillä näillä ilmiöillä on vahva keskinäinen yhteys. Vaikka Changin esimerkit ovat 2008 globaalin finanssikriisin ja eurokriisin ajoilta, eivät kirjan opit ja neuvot ole vanhentuneet.

Suosittelen hyvin vahvasti tätä jokaisen kansalaisen kirjahyllyyn. Näin toivoo myös itse kirjailija. Lainaten viimeistä sivua:

"Kun hankkii jonkinlaiset perustiedot talouden toiminnasta, talouden tapahtumien seuraaminen vie paljon vähemmän aikaa ja vaivaa. Aktiivinen talouskansalaisuus on kuin pyörällä ajo, kielen opettelu tai taulutietokoneen käyttö: kun selviää alkuvaikeuksista ja harjoittelee säännöllisesti, se käy kerta kerralta helpommaksi.

Lupaathan kokeilla."

Minä lupaan ainakin yrittää.

Vuosien varrella kirjahyllyyni ilmestyneiden kirjojen luku-urakka jatkuu.

Gerard Caseyn kirjat ovat hämmentävä tapaus. En muista, mitä kautta ne ovat päätyneet minulle. Nuorempana libertaristinen anarkismi kiehtoi minua, mutta se vaihe törmäsi lukiossa seinään. Nykyään vasemmistolaiselta kantilta luettuna tässä Caseyn lyhyessä kirjasessa ei ole mitään yllättävää. Casey perustelee valtioiden illigimiteettiä sillä, etteivät niiden kansalaiset ole solmineet sopimusta, jossa suostuvat alamaisiksi. Hänestä poliittisen järjestelmän ei tarvitse tavoitella sosiaalista oikeudenmukaisuutta, vaan ainoastaan yksilön vapauden maksimointia. Vaurauden keskittymisestä juontuvaa yksilönvapauden rajoittumista hän ei pidä ongelmallisena. Olisin käytännössä voinut ennustaa kirjan sisällön lukematta.

Vuoden 2012 Caseyn eduksi on sanottava, että hän on ideologisesti koherentti poliittisen anarkismin kannattaja ja omasta konservatismistaan huolimatta uskoo, ettei konservatismia saa edistää valtiovallan keinoin. Hänen tuoreempia ulostulojaan äkkiseltään selattuani sanoisin, että Casey on vanhemmalla iällä muuttunut vähemmän vapaamieliseksi.

Eri poliittisten ideologioiden kannanottoja on ajoittain ihan mielenkiintoista lukea. Anarko-libertarismilla on oma filosofinen traditionsa, mutten pidä tätä kirjaa kovinkaan vakuuttavana palopuheena. En suosittele.

Ensin: Kiitokset kirjan toimitukselle, yhteistyökumppaneille ja rahoittajille.

Suomen rantaviivan pituuteen ja Itämeren ekosysteemipalvelujen suuruuteen suhteutettuna tuntuu, että suomalaisessa julkisessa keskustelussa ja tietoisuudessa Itämerta ymmärretään todella huonosti. Meidän metsäläisten pitäisi kuitenkin pyrkiä ymmärtämään lähimertamme, joka kannattelee monia osia ympäristömme hyvinvoinnista ja jonka hyvinvoinnista meillä on vastavuoroisesti valtava vastuu.

VELMU-ohjelman myötä syntynyt "Meren aarteet: Löytöretki Suomen vedenalaiseen meriluontoon" on erinomainen maallikkoystävällinen tietokirja, jonka soisin löytyvän jokaisesta suomalaisesta kotitaloudesta. Onneksi meillä on vielä kattavat kirjastot, jonka kautta itsekin tämän kirjan lainasin.

Ymmärrettävä ja nautinnollinen lukukokemus, jonka pariin sopii myös palata, mikäli tarvitsee apua Itämeren asukkaiden tunnistamisessa.

"Griffin & Sabine" koostuu kahden telepaattisesti yhdistetyn henkilön kirjeenvaihdosta. Toinen kirjoittaa Tyynenmeren saarelta, toinen Lontoosta. Kirjan sivujen välistä löytyy kuvitettuja postikortteja, kirjekuoria ja kuorien sisälle taitettuja kirjeitä, joiden kautta Griffinin ja Sabinen tutustuminen alkaa, katketen yhtäkkiä.

Tämä kirja on trilogian alku, mutten ole lukenut sen muita osia. Kuvitukset ovat upeita ja kirja päättyy sopivan kiehtovaan cliffhangeriin, mutten ole koskaan törmännyt kirjakauppoja kierrellessäni sarjan muihin osiin. Sain oman kopioni alunperin syntymäpäivälahjaksi; lahjanantaja pyysi, että palauttaisin kirjan kun olen saanut siitä tarpeekseni.

Lienee minun vuoroni aloittaa kirjeenvaihto kaukomailla asuvan ystävän kanssa.