User Profile

@miolann Kiinnostaisi tietää, mikä se alkuperäinen ydinsotaa käsitellyt tietokirja oli, jonka johdosta päädyit tämän lukemaan!

Ensin: Kiitokset kirjan toimitukselle, yhteistyökumppaneille ja rahoittajille.

Suomen rantaviivan pituuteen ja Itämeren ekosysteemipalvelujen suuruuteen suhteutettuna tuntuu, että suomalaisessa julkisessa keskustelussa ja tietoisuudessa Itämerta ymmärretään todella huonosti. Meidän metsäläisten pitäisi kuitenkin pyrkiä ymmärtämään lähimertamme, joka kannattelee monia osia ympäristömme hyvinvoinnista ja jonka hyvinvoinnista meillä on vastavuoroisesti valtava vastuu.

VELMU-ohjelman myötä syntynyt "Meren aarteet: Löytöretki Suomen vedenalaiseen meriluontoon" on erinomainen maallikkoystävällinen tietokirja, jonka soisin löytyvän jokaisesta suomalaisesta kotitaloudesta. Onneksi meillä on vielä kattavat kirjastot, jonka kautta itsekin tämän kirjan lainasin.

Ymmärrettävä ja nautinnollinen lukukokemus, jonka pariin sopii myös palata, mikäli tarvitsee apua Itämeren asukkaiden tunnistamisessa.

"Griffin & Sabine" koostuu kahden telepaattisesti yhdistetyn henkilön kirjeenvaihdosta. Toinen kirjoittaa Tyynenmeren saarelta, toinen Lontoosta. Kirjan sivujen välistä löytyy kuvitettuja postikortteja, kirjekuoria ja kuorien sisälle taitettuja kirjeitä, joiden kautta Griffinin ja Sabinen tutustuminen alkaa, katketen yhtäkkiä.

Tämä kirja on trilogian alku, mutten ole lukenut sen muita osia. Kuvitukset ovat upeita ja kirja päättyy sopivan kiehtovaan cliffhangeriin, mutten ole koskaan törmännyt kirjakauppoja kierrellessäni sarjan muihin osiin. Sain oman kopioni alunperin syntymäpäivälahjaksi; lahjanantaja pyysi, että palauttaisin kirjan kun olen saanut siitä tarpeekseni.

Lienee minun vuoroni aloittaa kirjeenvaihto kaukomailla asuvan ystävän kanssa.

Käyn muuton jäljiltä läpi kirjahyllyä ja bongasin hyllystä meille eksyneen isäni lapsuusajan kirjan. Huvikseni lukaisin sen ennen palauttamista, ymmärtääkseni hieman enemmän isäni lapsuudenkodin ilmapiiriä.

"Taistelu etumatkasta" on alun perin julkaistu vuonna 1950, toinen painos otettu 1981, 7 vuotta Karpion kuoleman jälkeen. Karpio vaikutti evankelis-luterilaisessa Poikien keskus -järjestössä (Poikien ja Tyttöjen keskuksen edeltäjä, nykyään osa Nuori kirkko -keskusjärjestöä). Isovanhempani olivat lähetystyöntekijöitä, joten kristillisen nuortenkirjallisuuden läsnäolo isäni lapsuudessa ei yllätä.

"Taistelu etumatkasta" on kummallinen sekoitus erämaahan sijoittuvaa pojille kirjoitettua seikkailukirjallisuutta ja kristillisen raittiusliikkeen alkoholinvastaista saarnaamista. Vanhahtavina elementteinä kirjasta löytyy ripaus valistusta fysiikan laeista, syömäkelpoisista metsän kasveista, sekä kylmän sodan alkuvuosien ydinvoimamaniaa.

Juonessa ei ole juuri kehuttavaa ja hahmot jäävät kaksiulotteisiksi. Säännöllinen saarnaaminen väkijuomien rappiollisuudesta, korpielämän erinomaisuudesta ja kristittyjen jumalan kaikkivoipaisuudesta rikkovat tarinan rytmin pitkästyttävyydellään. En suosittelisi tätä kenellekään nykypäivän esiteinille luettavaksi. Kuriositeettina tämä voisi aikuiselle lukijalle kelvata.

Anneli Kannon tarinankerronta imaisi minut mukaansa hetkessä. Myönnettäköön, olen keskiaikanörtti, joten olin tälle tarinalle ihanteellinen yleisö, mutta minusta kirjailijan kyky kuvata keskiaikaista elämää oli erinomainen.

Erityisesti kirjan luvut, joissa Pelliina toimi kertojana ovat mieluisia, erittäin luontevantuntuista tajunnanvirtaa.

Pitääpä tehdä pieni pyhiinvaellus Hattulaan.

Project Gutenbergiltä löytyy joskus yllättäviä helmiä. Etsiessäni suomenkielisiä ilmaisia e-kirjoja törmäsin tähän Sigrid Undsetin editoiman pyhimystarun ja historiallisen romaanin yhdistelmään. Pyhän Halvardin elämä ja ihmetyöt eivät tosin olleet läheskään yhtä vaikuttavia, kuin Undsetin itse keksimän Vigdiksen elämä. Kunnon ylisukupolvinen tragedia viikinkikautisessa Norjassa. Tämä oli sellainen teos, jonka luettuani jäin tuijottamaan seinään tyhjä tunne vatsanpohjassani.

Pitäisi lukea lisää Undsetin historiallista fiktiota.

Sixten Korkman käsittelee erittäin kattavasti markkinatalouden kehityskulkua ja humanismin aatehistoriaa. Kirja on vakuuttava hyvinvointivaltion ja humanististen opintojen ja tutkimuksen puolustuspuhe, joka samalla asettuu säännellyn markkinatalouden puolelle. Kirja heijastaa Korkmanin henkilökohtaista aatemaailmaa.

Tämän luettuani uskon entistäkin vankemmin, että humanismille, hyvinvointi- ja sivistysvaltiolle, kuin myös sivistysporvareille on tarvetta.