Le guide galactique

270 pages

French language

Published Jan. 7, 2000 by Éditions Gallimard.

ISBN:
978-2-07-041568-7
Copied ISBN!

View on Inventaire

4 stars (2 reviews)

The Hitchhiker's Guide to the Galaxy is the first book in the Hitchhiker's Guide to the Galaxy comedy science fiction "trilogy of six books" by Douglas Adams. The novel is an adaptation of the first four parts of Adams's radio series of the same name, centering on the adventures of the only man to survive the destruction of Earth; while roaming outer space, he comes to learn the truth behind Earth's existence. The novel was first published in London on 12 October 1979. It sold 250,000 copies in the first three months.The namesake of the novel is The Hitchhiker's Guide to the Galaxy, a fictional guide book for hitchhikers (inspired by the Hitch-hiker's Guide to Europe) written in the form of an encyclopaedia.

22 editions

This was a radio play first?!?

5 stars

I had no idea! I’ve read the Hitchhiker’s books before, and I knew it was performed for radio, but I always thought the book came first.

As for the radio version, the Primary Phase is a delight. The voice actors are all top notch, especially Stephen Moore as Marvin the Paranoid Android, and the writing was so ahead of its time for the 70s (and the 80s and 90s, for that matter). I would easily pay 30 Alterian dollars a day to listen to this again and again.

Review of "The Ultimate Hitchhiker's Guide to the Galaxy" on 'Goodreads'

3 stars

Luin tämän ensimmäistä kertaa. Ja, noh, täytyy varmaan henkisesti valmistautua siihen, että menetän tällä arvostelulla loputkin kaverini, kun tietää, miten paljon kaikki tätä aina hehkuttavat. Mutta ei tästä kokonaisuudessaan voi muuta sanoa kuin että hyvin keskinkertainen sarja. Ja turha tulla inisemään kommentteihin, että on tämä joskus historian alkuhämärissä ollut vallankumouksellisen uudenlaista proosaa. Nyt eletään tätä vuotta ja luetaan tämän vuoden vinkkelistä. Tämä sarja nyt ei vain yksinkertaisesti onnistu enää olemaan hauska (ensimmäinen jonkinlaiseksi huvittumiseksi laskettava tyrskähdys minulta pääsi neljännen kirjan puolivälissä, eikä niitä sen jälkeenkään tainnut enää tulla). Minun vanhempieni sukupolven dudehuumori ei ole minua varten. Eikä itse asiassa tainnut olla edes silloin, kun teininä näitä juttuja ensimmäistä kertaa kuulin. Olenkin siitä asti miettinyt, että mikä tässä on niin hauskaa. No, ei juuri mikään. Vitsejä on tasan yksi, eli se, että koko maailmankaikkeus kaikkina aikoina pelaisi samoilla säännöillä kuin kärjistetty angloamerikkalainen yhteiskunta 1970–80-luvuilla, ja se on aika huono vitsi ja …