User Profile

Myönnän, arvio perustuu vain ja ainoastaan omiin tunteisiin ja ajatuksiin mitkä heräsi kirjaa lukiessa.

Monen tarinan kohdalla tuli sellainen olo, että "Hei! Toihan on minun elämää! Minä olen juuri tuossa. Jumissa. Kipuilevana. Ahdistuneena. Eksyksissä."

Kirja ei kuitenkaan ahdistanut, tai aiheuttanut surua, ei vaivuttanut epätoivoon. Päin vastoin, se herätti vahvoja selviytymisen ja rohkaisyn tunteita! En ole yksin!

En nyt tältä istumalta juokse hakemaan avioeroa, mutta toisaalta, ajatus siitä ei aiheuta ahdistusta tai paniikkia.

Jos pitäisi jokin ajatus tiivistää, niin ehkä että, se mitä tiedän ja tunnen itsestäni odottaa rohkeutta aloittaa sellainen elämä jossa koen olevani minä.

This body horror pregnancy trans dysphoria story was... a lot, but it was also raw and real and quite good.

Crane is part of a local cult, run by a hive of sentient flies and worms, and when he gets pregnant the hive insists he carries the child to his utter distress and terror. It's visceral and disturbing--full of trauma and abuse, self-loathing and self-injury, and shitty choices in a shittier world.

Dominik Jais, Digital Permaculture 3 tähteä Dominik yhdistää kirjassa kaksi intohimoaan, tekniikan ja permakulttuurin pyrkien muotoilemaan ensimmäiset tietotekniikan käyttöön soveltuvat permakulttuuriperiaatteet.

Kirjassa käydään läpi sekä permakulttuurin, että tietotekniikan ja netin ylläpidon termistöä ja perusteita ennenkuin sukelletaan niiden käytännön soveltamiseen. Dominik haluaa, että permakulttuuriyhteisö ei näkisi nettiä maailmasta erillisenä ja kannustaa uutta maailmaa rakentavaa väkeä soveltamaan periaatteitaan myös digitaalisessa maailmassa.

Kuten kaikki standardit ja periaatteet permakulttuurikin ajautuu helposti insinöörimäiseen, kovaan loogisuuteen, jos näin niin sitten näin, koska se on järkevää. Dominikin esimerkit ja neuvot ovat kuitenkin anteeksiantavampia ja toimivat hyvänä madonreiän avauksena kohti vapaampaa nettiä.

"...mutta jos pystytte vapisemaan suuttumuksesta joka kerran, kun maailmassa tapahtuu jokin epäoikeudenmukaisuus, me olemme tovereita, mikä on tärkeämpää kuin sukulaisuus."

Ha-Joon Changin "Taloustiede: käyttäjän opas" (englanniksi 2014; suomennos 2015) on kestänyt aikaa esimerkillisesti — kenties juuri siksi, että vallitseva talouspoliittinen ajattelu ei ole muuttunut miksikään kymmenessä vuodessa. Samat uusliberaalin politiikan tuulet ja taloustieteen uusklassisen koulukunnan ylivalta jatkuvat, sillä näillä ilmiöillä on vahva keskinäinen yhteys. Vaikka Changin esimerkit ovat 2008 globaalin finanssikriisin ja eurokriisin ajoilta, eivät kirjan opit ja neuvot ole vanhentuneet.

Suosittelen hyvin vahvasti tätä jokaisen kansalaisen kirjahyllyyn. Näin toivoo myös itse kirjailija. Lainaten viimeistä sivua:

"Kun hankkii jonkinlaiset perustiedot talouden toiminnasta, talouden tapahtumien seuraaminen vie paljon vähemmän aikaa ja vaivaa. Aktiivinen talouskansalaisuus on kuin pyörällä ajo, kielen opettelu tai taulutietokoneen käyttö: kun selviää alkuvaikeuksista ja harjoittelee säännöllisesti, se käy kerta kerralta helpommaksi.

Lupaathan kokeilla."

Minä lupaan ainakin yrittää.

Minusta ei olisi pahitteeksi jos takakannessa kehutttu novellien mestarillisuus näkyisi vaikka jonkinlaisena juonena, hyvinä lopetuksina tai muuten tarininoiden ideoissa. Joyce tykkää piirtää henkilökuvat tarkkaan, mutta hahmoja on niiden merkityksellisyyten nähden aivan liikaa, jotta niistä jaksaisi kiinnostua. Kaikkineen meininki on hyvin hienovireistä. Joyce joutui vääntämään yli 10 vuotta saadakseen kirjansa julki. Se oli hänelle työvoitto siinä, missä kirjan lukeminen oli minulle. Kirjan arvo lieneekin enemmän siinä, mitä sen vastaanotto kustantamoissa ja muuten kertoo sen aikaisesta menosta. Aikanaan merkittävä, mutta vastaavia tai mielenkiintoisempia tekstejä on tehty samaan aikaan muuallakin maailmassa. Saarikosken suomennos vaikuttaa laadukkaalta.