User Profile

Kaksikymmentä tekstiä, jotka kerättiin kirjoituskilpailun kautta kesällä 2022 eli Ukrainan sodan taustaa vasten. Vaikka aihetta ei Ukrainaan tai Venäjään ollut rajattukaan, niin aika monen tekstin aiheeksi näkyy silti valikoituneen Venäjän nykyinen hyökkäys Ukrainaan tai Suomen ja Neuvostoliiton väliset sotatoimet 1940-luvulla. Jokunen muukin historiallinen puite löytyy, jotkin tekstit tapahtuvat määrittelemättömässä paikassa ja jotkin tapahtumapaikat ovat spekulatiivisia. Oma tekstini on kokoelmassa sikäli erikoinen, että se on ainoa rehdisti satiirinen, ja vain parissa muussa tekstissä viljellään varovaisesti pisteliästä huumoria. Muutoin yleissävy on humaanin huolestunut ja vetoava, siviilien kokemuksia alleviivaava.

Teosten toisessa osassa on kaksi (pien)romaania ja kolme näytelmää. Taistelu Heikkilän talosta on lyhyt ja suoraviivainen tarina topakasta emännästä, joka panee juopottelevan isännän kuriin. Pakolaiset on paikoin varsin lupaava kertomus vanhojen miesten naimakauppajuonitteluista, kostosta ja anteeksiannosta, ja päästäänpä siinä repimään huumoria savolaisten ja hämäläisten eroistakin. Kirot on näytelmä kansallisesta heräämisestä ja pienen kansan tasapainottelusta suurvaltojen välissä. Simson ja Delila ja Jeftan tytär ovat näytelmäversioita Raamatun tarinoista, eikä niissä oteta liikoja vapauksia juonen suhteen. Mikään teoksista ei yllä ihan sille tasolle kuin Linnankosken kaksi ensimmäistä, ja parasta antia tässä osassa on ilman muuta Linnankosken rikas ja vanhahtava kieli.

Postuumisti julkaistu kokoelma lyhyitä tarinoita, osa aiemmin julkaistuja, osa julkaisemattomia käsikirjoituksia ja joskus suorastaan keskeneräisiä katkelmia. Joukossa on myös ihan hyviä oivalluksia, ja monien tekstien luonnosmaisuus palautti mieleen erinäisiä omia kesken jääneitä tekstiyritelmiä, joissa on ollut jopa samoja aiheita ja teemoja. Joukossa on tietenkin myös jokunen tylsä ja jankkaavakin tarina, mutta kokonaisuus kääntyy hyvän puolelle.

@kowry Saattaa olla. Tötöilevät ympäriinsä. En ole niin paljoa Calvinoa vielä lukenut, että osaisin tarkemmin sanoa.

Katkeroituneen oloinen kirjailija saapuu pimeään talviseen kaupunkiin kirjastovierailulle ja lukee katkelmia teoksistaan. Kirjastonhoitajaa ei tunnu kiinnostavan, jostain syystä yleisöä on paljon mutta kaikki tuntuvat vain vittuilevan kirjailijalle, ja kirjailijan lukemissa katkelmissa ihmiset ovat aina tavalla tai toisella yhtä hukassa ja sorsittuja kuin kirjailija itsekin. Äh, ärsyttävän katkera kokonaisuus.

Romaanin muotoon puettu tositarinaan pohjautuva muistelo siitä, kuinka Chilestä pysyvästi karkotettu chileläinen elokuvaohjaaja matkustaa salaa maahan kuvaamaan filmiä sotilasjuntan arkipäivästä ja sitä vastustavasta maanalaisesta liikkeestä. Ihan hauska anekdoottientäyteinen jännitys- ja seikkailutarina.