Stand on Zanzibar.

This is an award-winning book, listed in multiple top 10 and top 100 categories. It is a big story with a lot of small characters, reminding me of [b:Anathem|2845024|Anathem|Neal Stephenson|https://images.gr-assets.com/books/1488349209s/2845024.jpg|6163095] and [b:Galápagos|9593|Galápagos|Kurt Vonnegut|https://images.gr-assets.com/books/1355012643s/9593.jpg|517654], among others. It is also a wild story to read, utilizing a cacophony to deliver a layered plot and environment. Only the ending was unsatisfying.

The three main characters are solidly described, and their interactions make the story. While we seem closer than ever this year to the casual racism and sexism in the novel, it was very much a product of the time - this was originally published in 1968. The Muckers are also a great concept, based on the overpopulation studies of rats. Finally, the feel of overpopulation (including government reproductive interference) was oppressively realistic.

For me, there were way too many background characters, and about two thirds of the way through, the author has a "where are they now" infodump for them - then at the end, obituaries for many. They added to the noise, but didn't make the book unreadable. The new discovery at the very end was unconvincing, and the ending suffered for that. Minor flaws, but enough to drag it off the 5 star pedestal.

Rating: 4 out of 5 (the same as the number of uplifted orangutans that committed suicide in this book).

Stand on Zanzibar on vuonna 1968 ilmestynyt science fiction -klassikko. Nimi on viittaus ylikansoitukseen: 1900-luvun alussa arvioitiin, että kaikki maailman ihmiset mahtuisivat seisomaan Wightin saarelle (380 km²). Stand on Zanzibar sijoittuu 2010-luvulle, jolloin maailman seitsemän miljardia ihmistä tarvitsevat alustakseen Sansibarin (1 554 km²).

Kirjassa erityistä on sen kerrontatekniikka. Lukuja on neljänlaisia. Varsinaisen juonen sisältävän jatkumon lisäksi on lukuja, jotka kertovat sivuhenkilöistä, jotka mahdollisesti liittyvät myöhemmin pääjuoneen. Maailmaa taustoitetaan kahdenlaisilla luvuilla, joista toisissa piirretään kuvaa maailmasta kollaasimaisilla sirpalekokoelmilla, toisissa taas annetaan kontekstia uutisotsikoiden, artikkelien ja kirjan päähenkilöihin kuuluvan sosiologi Chad Mulliganin kirjoituksilla.

Brunnerin maailmanrakennus on vahvempaa kuin kirjoissa yleensä, 2010-luvun ylikansoitettua maailmaa kuvataan perusteellisesti. Juuri tämä kokeellinen kerrontatekniikka tekee Stand on Zanzibarista yhä mielenkiintoisen. Kirjan maailma on melkoinen dystopia. Yhdysvalloissa on käytännössä kahden lapsen politiikka ja pienistäkin geneettisistä poikkeamista seuraa pakkosterilointia. Terrorismi, hullut murhaajat, mellakat – kaikenlainen levottomuus lisääntyy ihmisten määrän kasvaessa.

Everybody boasting about their children, complaining about not being allowed children—but they couldn’t have pushed the eugenics laws through if people hadn’t secretly felt relieved. We’re at the precipice where even our own children add intolerably to the task of coping with our fellow human beings.

“Very baldly, then: shortage of territory, of space to move around and call your own, leads to attacks on members of your own species in defiance even of the normal group-solidarity displayed by pack-animals. Lost your temper with anyone lately?”

Kirjan pääjuonessa on kaksi haaraa: toisaalla General Technics -suuryhtiö ottaa hoitaakseen fiktiivisen Beninian (kirjan kirjoittamisen aikaan nykyisen Beninin nimi oli vielä Dahomeyn tasavalta) asiat, toisaalla yhtä lailla fiktiivinen kaakkoisaasialainen Yatakangin valtio ilmoittaa keksineensä vallankumouksellisen tavan parantaa kansalaistensa jälkikasvun laatua.

Stand on Zanzibar on luonnollisesti paikoin vanhentunut. Sen kirjoitusaika näkyy monessa kohdassa, kirjassa on hyvin 1960-lukulainen tuntu. Maailmassa on nykyään lähes seitsemän miljardia ihmistä, eikä ylikansoitus ole vielä saanut aikaan aivan sellaisia ongelmia kuin kirjassa. Tarina on kuitenkin mielenkiintoinen, kaikessa vanhanaikaisuudessaan, ja Brunnerin kerrontatapa on kokemisen arvoinen elämys.

Stand on Zanzibar on yhä klassikkomaineensa arvoinen.

There’s going to be trouble. Come to think of it, that’s a safe catch-all prophecy. Whatever happens in present circumstances there’s going to be trouble.

(20.3.2012)