Review of 'Rudyard Kiplingin Viidakkokirja' on 'Goodreads'
2 stars
Eläin- ja vähän ihmistarinoitakin viktoriaaniselta siirtomaa-ajalta, joten etenkin ihmiskuvaus on odotetun vanhentunut ja siten en tätä tällaisenaan nykylapsille lukisi. Pääosassa seikkailee aivan pienestä asti viidakon eläinten kasvatiksi päätynyt Mowgli-poika, ja hänen kumppaneinaan ovat mm. Baloo-karhu, Bagheera-pantteri, Akela-susi ja Kaa-python sekä verivihollisena tiikeri Šere Khan. Sivujuonteina osa tarinoista hyppää Intian ulkopuolelle, välillä peräti arktisille alueille saakka. Sympaattisin sankareista on epäilemättä sivettikissa Rikki-Tikki-Tavi.
Suomennos on alkuperäinen vuonna 1908 julkaistu, ja siitä pari kiinnostavaa huomiota. Esipuheessaan suomentaja valittelee, että suomen kieli tarvitsisi oikeastaan kokonaan uuden sanan kuvaamaan intialaista junglea, mutta paremman puutteessa hän päätyi suomentamaan sen viidakoksi, vaikka se tarkoittaakin eri asiaa — kun taas nyttemminhän vaatii erityisiä ponnisteluja ymmärtää viidakko joksikin muuksi kuin trooppiseksi metsäksi. Kiitos tästä merkityksen muutoksesta kuulunee juuri Viidakkokirjalle. Niin ikään kirjassa esiteltiin käsite viidakon laki, joka on sittemmin alkanut elää arkisessa kielenkäytössä ihan omaa, kirjassa esitellystä käytöstä poikkeavaa elämäänsä.