Hardcover, 680 pages
Finnish language
Published by Gummerus.
"Äkkiä Heiska kavahti taaksepäin. Naisen selässä oli jotain kovaa ja kyhmyräistä. Hän tuijotti Heiskaa kaipaavasti mutta selvästi varuillaan, olkapäät jännittyneinä. Muistutti jälleen villiä kissaeläintä. Silloin Heiska ymmärsi. Nainen ei ollut ihminen."
Mitä tiedät suomalaisesta mytologiasta? Metsänhaltijoita, maahisia, jättiläisiä, noitia, tietäjiä ja nykyään jo lähes unohtuneita jumalia. Millaista elämä oikeasti oli keskiajalla? Entä jos vanhat myytit olisivatkin totta?
Ikimetsien sydänmailla aloittaa kuusiosaisen Metsän kansa -sarjan, joka kertoo Juko Rautaparran uudisraivaajaperheestä 1400-luvun Savossa. Vanhin poika Heiska haaveilee sankariteoista erämiehenä, Varpu odottaa kesällä järjestettäviä Ukon vakkajuhlia, ja Tenho on kiinnostunut tietäjien taioista ja metsän salaperäisistä olennoista. Kaikki tämä unohtuu, kun lappalaisnoidan nostattama karhu hyökkää perheen kimppuun. Kodinhaltija puolustaa omiaan, mutta kontio onnistuu silti viemään mukanaan vastasyntyneen Mielon. Juko Rautaparta vannoo kostoa.
Historialliseen ympäristöön sijoitettua muinas-suomalaisesta kansanuskosta ja -perinteestä fantasiapiirteensä ammentavan sarjan avaus.
Paljon perinteistä miekka & magia -fantasiaa lukeneelle tämä oli todella raikas tuttavuus ja samalla tuli uutta tietoa suomalaisesta mytologiasta.
Olen myyty.
Juu, kirjassa oli heikkoutensa, mutta kokonaisuus on silti viiden tähden arvoinen. Eikä pelkästään viiden tähden, vaan myös paikan favorites-hyllyssä!
Henkilöhahmoissa – erityisesti Heiskassa – oli paikoin onttoutta. Kieli oli välillä vähän kankeaa. Mieluusti katson näitä puutteita läpi sormien, sillä olemme vasta sekä tarinan että Kamulan kirjailijanuran alussa.
Polveileva tarina kuljettaa lukijan läpi 1400-luvun Savon. Juvalta Rantasalmelle ja pohjoisiin erämaihin, joissa karjalaiset ja lappalaiset ovat uhkana. Tenhon kasvutarina, Varpun murrosiän kipuilut, Matelin suru, Heiskan omat kasvukivut... kaikesta raapaistiin pintaa, vaan mihinkään en päässyt kunnolla kiinni, mutta juuri sopivasti kuitenkin. En olisi mitään pikkupojan kasvutarinaa kirjasta toivonutkaan, en murkkuikäisen juttuja, enkä surussa vellomista, enkä kasvukipuja. Tasapaino on vaikea laji, ja Kamula on mielestäni onnistunut tasapainottamaan hahmojen tarinat mestarillisesti.
Yörnin äijä ansaitsee oman kappaleensa, sillä jos jonkin kirjan jonkin hahmon tahtoisin eläväksi, olevaksi, se olisi Yörnin äijä. Persoonaa, eksentrisyyttä ja viisautta, kaikkea samassa hahmossa. Rakastin joka kohtausta, jossa Yörnin äijä …
Olen myyty.
Juu, kirjassa oli heikkoutensa, mutta kokonaisuus on silti viiden tähden arvoinen. Eikä pelkästään viiden tähden, vaan myös paikan favorites-hyllyssä!
Henkilöhahmoissa – erityisesti Heiskassa – oli paikoin onttoutta. Kieli oli välillä vähän kankeaa. Mieluusti katson näitä puutteita läpi sormien, sillä olemme vasta sekä tarinan että Kamulan kirjailijanuran alussa.
Polveileva tarina kuljettaa lukijan läpi 1400-luvun Savon. Juvalta Rantasalmelle ja pohjoisiin erämaihin, joissa karjalaiset ja lappalaiset ovat uhkana. Tenhon kasvutarina, Varpun murrosiän kipuilut, Matelin suru, Heiskan omat kasvukivut... kaikesta raapaistiin pintaa, vaan mihinkään en päässyt kunnolla kiinni, mutta juuri sopivasti kuitenkin. En olisi mitään pikkupojan kasvutarinaa kirjasta toivonutkaan, en murkkuikäisen juttuja, enkä surussa vellomista, enkä kasvukipuja. Tasapaino on vaikea laji, ja Kamula on mielestäni onnistunut tasapainottamaan hahmojen tarinat mestarillisesti.
Yörnin äijä ansaitsee oman kappaleensa, sillä jos jonkin kirjan jonkin hahmon tahtoisin eläväksi, olevaksi, se olisi Yörnin äijä. Persoonaa, eksentrisyyttä ja viisautta, kaikkea samassa hahmossa. Rakastin joka kohtausta, jossa Yörnin äijä oli mukana. Kerrassaan nerokkaasti rakennettu hahmo, josta toivon jatko-osien kertovan enemmän.
Hienoa!
