msaari reviewed Harry Harlow’n rakkauselämät by Sanna Karlström (Runoja tunteville)
Review of 'Harry Harlow’n rakkauselämät' on 'Goodreads'
4 stars
Aloitetaan Harry Harlow'sta (1905–1981), amerikkalaisesta psykologian professorista. Jos nimi onkin vieras, olet saattanut kuulla Harlow'n resusapinoilla tekemistä kokeista. Niissä apinanpoikasille luotiin keinoemoja rautalangasta ja villasta. Harlow tutki kiintymyssuhteen merkitystä ja kasvatti apinanpoikasia myös eristyksissä.
Harlow'n apinakokeet tuottivat huomattavia tuloksia sekä kasvatuspsykologian että käytännön kasvatuksen kannalta. Harlow'n kokeiden sanotaan myös vaikuttaneen Yhdysvaltojen eläintensuojeluliikkeen syntyyn ja koe-eläinten humaanimpaan kohteluun liittyviin vaatimuksiin.
Ei siis ihme, että Harlow on näyttäytynyt Sanna Karlströmille (s. 1975) mielenkiintoisena kohteena. "Ei niin kuin runoilija joka sanoo rakkauden olevan mittaamatonta." Karlström on aikaisemmissakin runokokoelmissaan kirjoittanut erilaisista rooleista käsin. Tällainen merkittävä kiintymyksen ja pohjimmiltaan rakkauden tutkija on kiitollinen näkökulma kirjoittaa runoja rakkaudesta ja ihmissuhteista.
Sanotaan että minä olen irstas mies
piirtoheittimeni takana.
Tutkimusteni mukaan
nainen on pehmeää kangasta
ja jollei ole, otan toisen samanlaisen.
Karlström kuvaa runoissaan tiedemiestä ja tämän naisia, ensimmäistä vaimoa Claraa ja toista vaimoa Peggyä. Mikään lavea elämäkerta tämä runokokoelma ei ole, Karlströmin tyyli on tiivis …
Aloitetaan Harry Harlow'sta (1905–1981), amerikkalaisesta psykologian professorista. Jos nimi onkin vieras, olet saattanut kuulla Harlow'n resusapinoilla tekemistä kokeista. Niissä apinanpoikasille luotiin keinoemoja rautalangasta ja villasta. Harlow tutki kiintymyssuhteen merkitystä ja kasvatti apinanpoikasia myös eristyksissä.
Harlow'n apinakokeet tuottivat huomattavia tuloksia sekä kasvatuspsykologian että käytännön kasvatuksen kannalta. Harlow'n kokeiden sanotaan myös vaikuttaneen Yhdysvaltojen eläintensuojeluliikkeen syntyyn ja koe-eläinten humaanimpaan kohteluun liittyviin vaatimuksiin.
Ei siis ihme, että Harlow on näyttäytynyt Sanna Karlströmille (s. 1975) mielenkiintoisena kohteena. "Ei niin kuin runoilija joka sanoo rakkauden olevan mittaamatonta." Karlström on aikaisemmissakin runokokoelmissaan kirjoittanut erilaisista rooleista käsin. Tällainen merkittävä kiintymyksen ja pohjimmiltaan rakkauden tutkija on kiitollinen näkökulma kirjoittaa runoja rakkaudesta ja ihmissuhteista.
Sanotaan että minä olen irstas mies
piirtoheittimeni takana.
Tutkimusteni mukaan
nainen on pehmeää kangasta
ja jollei ole, otan toisen samanlaisen.
Karlström kuvaa runoissaan tiedemiestä ja tämän naisia, ensimmäistä vaimoa Claraa ja toista vaimoa Peggyä. Mikään lavea elämäkerta tämä runokokoelma ei ole, Karlströmin tyyli on tiivis ja ytimekäs. Kokoelmassa on monia todella lyhyitä runoja, joissa kuitenkin on paljon kaunista.
Katson mieluummin kuinka muista eristetty yksilö
menettää vähitellen järkensä.
Kun kasvot katoavat muisista, se lyyhistyy häkin pohjalle.
Sydän lakkaa hitaasti lyömästä, kaipaukseen voi kuolla,
siihen loppuu se iskelmä.
Harlow'ssa on hyvä perimmäinen ristiriita: näissä tutkimuksissa ei ole mitään rakkaudellista, vaikka niillä rakkauden ja kiintymyksen suhteen merkittäviä edistysaskelia saavutettiinkin. Mitä Harlow lopulta tiesi rakkaudesta? "Olen kuvassa tiedemies, kohta vanha / ja unohdan mitä olen sanomassa käsi koholla: / minua ravistelee valokuvan pysäyttämä Parkinson".
Kaikkiaan tämä on oikein oiva runokokoelma mielenkiintoisesta aiheesta.