Farbenblind

Olipas jokseenkin toisentyyppinen kirja kuin odotin. En tiennyt Trevor Noahista mitään etukäteen, en ole koskaan katsonut The Daily Show'ta. Niinpä tuli yllätyksenä, miten hauskalla tavalla Laiton lapsi on kirjoitettu. Noah kertoo todella värikkäästä lapsuudestaan ja nuoruudestaan Etelä-Afrikassa ja valottaa siinä sivussa apartheidin älyttömyyttä viiltävällä tavalla.

Noah on tosiaan rikollinen tapaus jo syntyessään: valkoisen isän ja mustan naisen lapsi on Etelä-Afrikassa yksinkertaisesti laiton juttu. Asettuminen tiukkaan määriteltyihin raameihin ei myöskään ole helppoa: Trevor on liian tumma valkoiseksi, liian vaalea mustaksi, eikä kulttuurisesti sovi värillisten kategoriaan, johon taustansa puolesta muuten kuuluisi. Trevor itse identifioituu mustaksi, koska kokee kuuluvansa eniten siihen porukkaan, hän muun muassa puhuu useita afrikkalaisia kieliä, mikä on pääasiassa afrikaansia puhuvien värillisten näkökulmasta epäilyttävää.

Lukija tietysti tietää, että Trevorille käy lopulta hyvin, vaikka hän suhaa rikollisissa piireissä, joutuu vaikeuksiin väkivaltaisen isäpuolensa kanssa ja on muutenkin varsin vauhdikas kiitämään hankaluuksiin energisen luonteensa vuoksi. Jutut ovat hauskoja, hurjia ja siinä määrin levottomia, että vaikea näitä kaikkia on ihan todestakaan ottaa – mutta toisaalta, Etelä-Afrikka vaikuttaa kyllä juuri sellaiselta paikalta, jossa tosiaan voi sattua ja tapahtua.

Laiton lapsi on hauska ja värikäs kirja, joka käsittelee vaikeitakin aiheita hyvin viihdyttävällä otteella. Samalla saa sitten aimo annoksen sivistystä siitä, mitä apartheid, köyhyys ja sorto käytännön tasolla tarkoittivat.