Ishigurolta olen lukenut jotain kirjoja aiemmin ja ihan tykännyt, mutta mikään ei ole jäänyt päähän minään koko elämän mullistavana teoksena. Klara ja aurinko seuraa samaa reittiä.

Ihan hyvä, kaikin puolin! Ishigurolla on mielenkiintoinen näkökulma ja omaperäinen protagonisti näkökulman lähteenä, mutta jotenkin tarina jäi kuitenkin itselle kädenlämpöiseksi. Kirja on niin kiinni kertojassa, että asioiden ja maailman laajempi konteksti jää epätyydyttävästi hämärään. Valinta on super-ilmeisen tarkoituksellinen ja jos tämä vain olisi toiminut, niin tiedän, että olisin ollut kauhean innostunut valinnasta ja miten päämäärätietoisesti sitä kirjailija noudatti. Nyt kuitenkin jää vain vähän sellainen möhjäinen välinpitämättömyys kun henkilötason kriisit ei oikein raasta ja viittaukset ympäröivään maailmaan eivät vakuuta, että näkökentän ulkopuolella tapahtuisi mitään valtavan mielikuvituksellista.

Ei vain yhtään innosta, näköjään. Sinällään toki taidokkaasti kirjoitettu ja nopeasti ja mielellään tämän luki läpi, mutta harmillisen heppoisen vaikutuksen kuitenkin jätti. Kolme tähteä, sanoo raati.