Minä vastaan marraskuu on lyhyt, simppeli ja varsin hyväntuulinen nuortenkirja lähihoitajaksi opiskelevan Emmin taistelusta vuoden synkeintä kuukautta vastaan. Kun poikaystävä yllättäen jättää eikä uudelta opiskelupaikkakunnalta ole vielä löytynyt yhtään ystävää, on sympaattisen koheltajan aika iskeä kaamosmasennukselle luu kurkkuun heti alkuunsa. Iloa ja valoa naapurikämppiin - vaikka väkisin!

(Pari juttua tässä kyllä häiritsi. Jos idea on ilahduttaa opiskelijakämpän naapureita leipomalla keksejä ja tiputtelemalla niitä postiluukuista, älkää nyt saakeli leipoko suklaakeksejä. Siellä joku koira vetää ne kuitenkin 😩

Emmin sählääminen lipsuu myös välistä myötähäpeän puolelle. Etenkin känniääliöinti oli vaivaannuttavaa. ...tai ehkä se oon vaan minä. Meikähän ei poistuisi kämpästään muuta kuin muuttaakseen jos kävisin ördäämässä rappukäytävässä ja oksentelisin kanssa-asukkaiden kynnysmatoille.)