Odotin kirjalta paljon. Takakannessa mainitaan maaginen realismi ja Goodreads-arvosana on korkea, mikä voisi mennä pieleen?

No tietenkin se, että kun takakantta katsoo tarkemmin, siinä sanotaan ”maagisen realismin hengessä”, eli käytännössä kerronta on sellaista kirjallisuudessa tavanomaista psykologisoivaa itsetutkiskelua, jonka voi näkökulmasta riippuen kuitata ihan mielisairautena, mutta jos nyt välttämättä haluaa, niin voi sen magiaksikin tulkita. Älkää nyt kuitenkaan ymmärtäkö väärin, tämä on hyvä ja hyvin kirjoitettu kirja, minä vain lankesin harhaanjohtavaan markkinointiansaan. Tämän tyyppisen markkinoinnin voisi oikeastaan tiivistää aikakaudellemme hyvin sopivasti näin:

”En ole mielisairas, vaan maaginen realisti.”

Mutta jos sellaiset raskaat aiheet kuin lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, laitoselämä ja vaikeaa mielisairautta aiheuttavat traumat eivät ole liian kova pala, niin tässä on oikein mainio mallikappale teoksesta, jonka kertoja on suunnilleen niin epäluotettava kuin kertoja voi olla. Kaikesta epäluotettavuudesta huolimatta tarina kulkee johdonmukaisesti eteenpäin ja lopulta useimmat mysteerit ratkeavat.