Riemukkaan lapsellisesta näkökulmasta kirjoitettu hurjaakin hurjempi seikkailu, joka hykerrytti uskomattoman dramaattisilla sanavalinnoilla ja hullunkurisilla juonenkäänteillään.
Tämän lukemisesta palasi elävästi mieleen ajat, kun ahmin Blytonin Viisikoita ja Sos:eja, ja haaveilin tarinoiden nuorten sankareiden jännittävistä öisistä kaksoiselämistä ja seikkailunjälkeisistä mehukesteistä! Samankaltaisilta kliseiltä ei Tihkuluodon kuiskaajissakaan vältytä, mutta nimenomaan naiivius tekee tästä niin kullanhohtoisen ja nostalgisen.
Yksi tähti jäi pois muutamien tylsien juonenkäänteiden takia, vaikka voikin olla, että ne tuli huomattua vain koska koko muu teos oli niin käsittämättömän värikästä, tempoilevaa ja vauhdikasta menoa!