Olihan tämä ihana. Kamala, surullinen ja kaunis. Paikoin ehkä hiukan naivi, ja isän rakkauden kaikkivoipuus paikoin jo ärsytti, etenkin siltä osin että lapsen mieli (joka olikin ”aikamoinen”) voisi/saisi/koskaan pitäisi olla ja missä määrin vanhempien muokattavissa. Mutta tarinat maailmankaikkeudesta ja elonkirjosta olivat päätähuumavia! Väkisinkin tuli opittua myös uusi termejä.