@otustin@mastodontti.fi @otustin@pixelfed.fi
This link opens in a pop-up window
Kaiken väkinäisen raakuuden ja ällötyksen seassa myös hauskuutta, kauniita ajatuksia ja ripaus viisautta. Kokonaisuutena teos toimii kehnosti. Loppua kohden tuntui kovin tunkkaiselta toistelulta. Silti ajoittain pidin kovasti. En kuitenkaan aio aktiivisesti hakeutua tämän tyylin pariin, mutta en sitä vastustele, jos kohdalle sattuu.
Alku lupailee näkemiini arkisen mitättömistä asioista alkaviin pieniin raakoihin kauhutarinoihin sopivia runoja.
Onko runoilija silpunnut muistikirjansa vai vain ripotellut katkeilevat ajatuksensa paperille?
Välillä saan tästä jotain irti, välillä hetken luulen niin, kunnes olen taas hetken aivan varma, että tähän on vain siivottu ylimääräiset pätkät, kunnes taas seuraava hieno ajatus valtaa mielen.
En todellakaan tiedä pidänkö tästä.
Tämä laskettaneen kirjallisuuden roskasarjaan, mutta on silti ehdottomasti kulttuuriteko. Yllätyin käyttökelpoisten niksien odotettua runsaammasta määrästä. Petyin sukkahousuniksien niukkuudesta.
loputon latteus sanat ilman syvyyttä eron helpotus
Lukiessa mietin, miksi on hyväksyttyä kesiä lennokkaita ajatuksia ja jatkaa tiedettä ja tosiasioita muun tyylisissä kirjoissa ja lopputulos on usein vielä miellyttävä, mutta tällaisissa lähinnä erittäin vastenmielistä. Kaikesta huolimatta heräsi kiinnostus lukea tuoreempi teos ja katsoa kuinka tieteen edistyminen on muuttanut tarinoita.
Ihanaa tekstiä. Höpöttäminen vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Pisteen kohdalla olen jo unohtanut, mitä virkkeen alussa sanottiin. Paljon karkailevia ajatuksia. Joudun varmasti joskus lukemaan uudestaan.
Kirja joka jokaisen itseään sivistyneenä pitävän pitäisi lukea ja ymmärtää lukemansa.
Uutta odotellessa ensimmäinen uudelleen.
Pidin. Paljon ajatuksia.
Tätä kirjaa on ilmeisesti luettu ennenkin tai sillä on ollut muutoin kova elämä. On kulumaa, irrallista sivuja, repaleisuutta ja irvistelyä. Toivottavasti tästä ei puutu mitään. Opettelen lukemaan kirja pöydällä.
Olihan tämä... Osin kritiikkiä kapitalismia kohtaan, osin ajatusten herättelyä vaihtoehtoja kohtaan, osin vain puhdasta utopiaa.
Hämmentävää viettää lähes yhtä paljon aikaa teksti- ja kuvasivujen parissa. Kuvissa tuntuu olevan loputtomasti sisältöä.
