Tämä tempasi mukaansa ja viimeiset sivut tulivat pian vastaan.
Ihailin kuinka Guin kykeni kuljettamaan tarinaa niin nopeasti, yhdessä kappaleessa, lentoaluksella kohtauksesta paikassa A maisemankuvauksen kautta paikkaan B ja aivan toiseen tilanteeseen.
Hieman liian selkeät moralisoivat sormella osoitukset häiritsivät hetkittäin, mutta vain alussa. Lopusta löytyneessä jälkikirjoituksessa Angela harmittelee itsekin juuri noita paasauksen puolelle horjahtamisiaan. Tuskastuminen Vietnamin sotaan sai hänet kuulemma hetkellisesti vihaiseksi ihmisille.
Onkohan Avatarin idea lainattu tästä? En ihmettelisi yhtään.





