Luin tätä omaa dissosiaatiohäiriötäni miettien. Ja ahdistuen ja itkien. Olisin itse samassa jamassa, jos tapahtuisi x.

Kuisma kirjoittaa dissosiaatiosta oksettavan läpitunkevasti. Psykologista silmää ja taitavaa kirjoittamista kuitenkin – kirja ei ole tirkistelevä eikä vastenmielinen. Se ei yritä olla eikä ole friikkisirkus, ei halpamaista kauhistelua vaihtuvista osista eikä hollywoodmaista "no kun sinulla nyt on näitä osia niin varmasti olet murhaaja" -tyylistä juttua.

Aito, ahdistava ja poikkeuksellinen romaani.

En pysty arvostelemaan kirjaa tämän paremmin; se tuli liian lähelle, meni liiaksi ihon alle. Ahdisti liikaa, tuli liiaksi minuun.