Jos Feistin sanotaan olevan ylitsevuotavan monisanainen kuvauksissaan ja toistava – mikä Magicianin perusteella onkin totta – hän on ottanut tässä toisessa osassa kritiikistä vaarin. Tuloksena epätasainen, aluksi edellisen kaltainen, lopussa paikoitellen hyvinkin pinnallinen ja loikkiva kakkososa.