Hämmentynyt olo. Notkeasti soljuvaa kieltä, joka taiteilee nimien pudottelun ja kaunokirjallisuuden ylärekisterissä. Paikoin erittäin korkealentoista sanan ja kuvaston käyttöä mutta rytmin ja muodon takia säilyttää vielä lähestyttävyyden.

Useaan osaan jaettu teos, jossa kaunis kirje/runo syöpään kuolleelle äidille on ehdottomasti vahvinta osastoa. Pariisin merkinnät ovat mielessäni jonkinlaista korkealentoista Saarikoskea päivämerkintöineen mutta oma tyyli ja ääni pysyy niissä esillä hyvin.

Eheä kokonaisuus, joka vaatii useaan kertaan lukemista ja sanoista nautiskelua.