Erittäin kiinnostavaa!
4 stars
Useimpien viittomakielten tapaan myös indonesialaista viittomakieltä on toistaiseksi tutkittu aika vähän. Kirjassa onkin ensin kattava kuvaus Indonesian kuurojen ja viittomakielisten tilanteesta ja historiallisesta kehityksestä, ja tämä on helposti kirjan kiinnostavin osuus. Varsinaisessa analyysiosuudessa keskitytään kahden kieliopillisen piirteen korpuspohjaiseen variaatioon, eli missään tapauksessa yhteen kirjaan ei ole saatu kaikkea indonesialaisen viittomakielen variaatiota (Palfreymanilla on näitä julkaisuja jonossa useampia, joissa hän paneutuu sitten muihin piirteisiin). Analyysin jälkeen pohditaan kysymystä siitä, voidaanko puhua yhdestä indonesialaisesta viittomakielestä vai olisiko parempi puhua useasta erillisestä kielestä, ja kallistutaan alustavasti yhden kielen kannalle. Paikoin kankealukuinen, mutta ehdottoman relevantti meikäläisen interesteille.