msaari reviewed Vaarallisen eläimen tilanne by Raisa Jäntti
Review of 'Vaarallisen eläimen tilanne' on 'Goodreads'
4 stars
Olen sanonut, että runous on turvallista ja helposti lähestyttävää kirjallisuutta, koska runokokoelmat ovat tavallisesti sen verran pieniä, että vaikka joku teos ei niin osuma olisikaan, ainakaan siitä ei tarvitse kärsiä pitkään. Voi siis rohkeasti kokeilla. Vaan entäs kun vastaan tulee pitkälti yli 200-sivuinen runokokoelma? Se vaatii jo enemmän heittäytymistä.
Raisa Jäntin kokoelma Vaarallisen eläimen tilanne on tällainen tukevampi kokoelma. Sen kansikuva vie urheilun maailmaan: kanteen on kuvattu snookerpöytä palloineen. Ensimmäinen luku on otsikoitu “14.7 Pelaaminen väärästä paikasta” – se on sitaatti golfin säännöistä, kuten itse asiassa kokoelman nimikin. Tämä luku kuvaa tosin golfia ja snookeria rajumpaa toimintaa: “tuntuu työläältä kuolla vaikka / tuossahan se tulee / pistely loppuu / sormet / loppuvat kesken.”
Kokoelmassa kuvataan snookerin seuraamista televisiosta. Onko snooker tylsä urheilulaji? Entä jos sille omistautuu tuntikausien ajaksi ja todella keskittyy siihen, mitä pöydällä ja sen ympärillä tapahtuu? Teoksessa snookeriin rinnastuu hengenvaarallinen vuorikiipeily, jossa ihmiset uhmaavat rajojaan, joskus kohtalokkain seurauksin. …
Olen sanonut, että runous on turvallista ja helposti lähestyttävää kirjallisuutta, koska runokokoelmat ovat tavallisesti sen verran pieniä, että vaikka joku teos ei niin osuma olisikaan, ainakaan siitä ei tarvitse kärsiä pitkään. Voi siis rohkeasti kokeilla. Vaan entäs kun vastaan tulee pitkälti yli 200-sivuinen runokokoelma? Se vaatii jo enemmän heittäytymistä.
Raisa Jäntin kokoelma Vaarallisen eläimen tilanne on tällainen tukevampi kokoelma. Sen kansikuva vie urheilun maailmaan: kanteen on kuvattu snookerpöytä palloineen. Ensimmäinen luku on otsikoitu “14.7 Pelaaminen väärästä paikasta” – se on sitaatti golfin säännöistä, kuten itse asiassa kokoelman nimikin. Tämä luku kuvaa tosin golfia ja snookeria rajumpaa toimintaa: “tuntuu työläältä kuolla vaikka / tuossahan se tulee / pistely loppuu / sormet / loppuvat kesken.”
Kokoelmassa kuvataan snookerin seuraamista televisiosta. Onko snooker tylsä urheilulaji? Entä jos sille omistautuu tuntikausien ajaksi ja todella keskittyy siihen, mitä pöydällä ja sen ympärillä tapahtuu? Teoksessa snookeriin rinnastuu hengenvaarallinen vuorikiipeily, jossa ihmiset uhmaavat rajojaan, joskus kohtalokkain seurauksin. Siinä sivussa Jäntti pohdiskelee omaa kirjoittamistaan ja olemistaan.
Snooker on monen mielestä tylsää, hyvä unilääke. Mutta miettikää nyt öitä perusleirissä, vuorenhuippu vaanii kuin ex, joka ei osaa päästää irti. Onko aina pakko mennä sinne minne on vaikeinta? Kivuntunne, rohtumat. Joskus nenä paleltuu ja mustuu, joskus soitetaan viimeinen radiopuhelu. En tunne olevani vahvasti elossa, mutta ei se haittaa.
Penkkiurheilu on kovin harvinainen aihe runokirjoissa; jo se tekee Vaarallisen eläimen tilanteesta kiinnostavan. Jäntti vieläpä käsittelee urheilua kiinnostavalla tavalla. Kokoelma ei runsaasta sivumäärästään huolimatta ole myöskään liian pitkä: asiaa riittää, teksti soljuu, aiheet vaihtuvat ja kokonaisuus on tasapainoinen ja sujuva. Jäntti on tekstissään läsnä, tässä on päiväkirjamaisuutta ja kirjoittamisen pohdiskelua, henkilökohtainen ote toimii ja kantaa.
Kannattaa siis tutustua, vaikka penkkiurheilu ei aiheena kiinnostavalta tuntuisikaan. Vaarallisen eläimen tilanne on hyvää, kiehtovaa runoutta.