User Profile

Vielä yksi japanilainen mahtui toukokuun japanilaisten kirjojen lukupiiriin.

Tämä oli kiva vilkaisu yöllisen Tokion tapahtumiin ja ensimmäinen Murakamin teos, jonka olen lukenut. En nyt ihan kympillä tästä innostunut, oli liian mystinen ja vähän poukkoileva. Ja jotenkin tuntui loppuvan kesken, vaikka niinhän nuo yöunet tuntuvat joskus itselläkin tekevän...

Kirja on kuitenkin helppolukuinen ja siinä on selkeitä, erilaisia hahmoja, joiden puuhailuihin päästään tutustumaan. Ihan ok, mutta ilmeisesti ei ihan perinteisintä Murakamia ja en nyt tämän perusteella tiedä, haluanko lukea häneltä enää muuta...

Tämä kirja oli kummallinen elämys, mutta hyvällä tavalla. Kolme osaa, jotka lomittuvat keskenään kauniisti.

Kirjassa seurataan kolmea eri jääkarhua eri ympäristöissä. Toisinaan tulee kielisuudelmia ja toisinaan kritiikkiä tarkastamaan tuleville virkamiehille tai luonnon tuhoutumiselle, johon suhtaudutaan kyllä yllättävän humoristisesti. Maat vaihtuvat ja maailmaa kierretään jonkun verran, mutta sirkuksen sisäinen pieni maailma pysyy aika muuttumattomana. Enimmäkseen kirja ammentaa ainesta ihmisten ja eläinten välisestä suhteesta, joka on erikoista lukea jääkarhujen näkökulmasta, jolloin ihmisten omituisuudet tulevat hyvin esille.

Kannattaa lukea tämä kirja makkarana tai kakkarana!

Tämä oli erilainen lukuelämys. Pienellä japanilaissaarella muistista pyyhkiytyy pois arkisia asioita, ja sitten eletään kuin niitä ei olisi ollutkaan. Paitsi kaikki eivät unohda, ja heitä sitten jahtaa muistipoliisi.

Kirja oli kivasti kirjoitettu, ja siinä oli mukavan vähän henkilöitä (3), jolloin oli helppo pysyä kärryillä heidän tekemisistään (mulla on toisinaan ongelmia henkilöiden sekoittamisessa). Tunnelma oli koko ajan rauhallinen, vaikkakin toisinaan aika ahdistava. Välillä kuvailtiin ehkä liiankin tarkasti ruoanlaittoa tai sen syömistä, mutta siitäkin jäi kuva, että oudoissakin oloissa ihmiset sopeutuvat tilanteeseen ja alistuvat siihen.

Kaikkien brittidekkarien jälkeen oli erikoista lukea suomalaiseen kylään sijoittuva jännäri. Pointsit Kuhmosta! En ole varmaan koskaan lukenut siellä tapahtuvaa kirjaa aiemmin.

Sujuvasti kirjoitettu kirja selvittelee, miten puhumaton poika päätyi Seijan pihaan. Totuuden löytämisessä kestää oma aikansa, ja siihen liittyy paikallinen hippikommuuni ja Kuhmon syrjäisyys ja pienuus tuo omat ongelmansa. Kirja sijoittuu nykyaikaan ja siinä käsitellään myös esimerkiksi koronakriisiä ja sen seurauksia erilaisille ihmisille ja yhteisöille.

Kivaa iltalukemista ja kirja piti otteessaan ihan loppuun asti.

Kivasti kirjoitettu haikea kirja merten vartijoista, jotka säätelevät merien elämää ja elävät osana niitä.

Kirjassa otetaan hyvin kantaa kaikkiin aikamme ongelmiin roskaamisesta lämpenemiseen, myrskyihin ja jopa koulutuksen byrokraattisuuteen. Näin yliopisto-opettajana arvostin kuvausta koulutussysteemistä, missä mistään sovitusta ei saanut poiketa. Tämähän sopii hyvin arkeen...

Jäin kaipaamaan pikkasen enemmän yllätyksiä tai isompia käänteitä, muuten oli kyllä hyvä kirja luettavaksi.

Mukavasti kirjoitettu kevyt kirja, jossa omalaatuinen kahvilanpitäjä ratkoo murhamysteeriä.

Kirjan hahmot ovat kaikki omalla tavallaan rikki, eikä kukaan ole täydellinen. Kaikista myös paljastuu uusia asioita kirjan edetessä niin, että kirja pitää otteessaan loppuun asti.

Välillä tuli nälkä, kun kirjassa kuvaillaan maukkaita kiinalaisia ruokia. Ja teetä teki mieli, kun tapahtumat olivat enimmäkseen siinä teehuoneella.

Öidenvartijan kirja kertoo kolmen nuoren tarinaa, jotka kietoutuvat yhteen. Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja sitä lukee ihan helposti, mutta olen itse vähän kevyemmän kirjallisuuden ystävä ja koin vähän vaikeaksi päästä kyytiin mukaan ja pysyä siinä. Kirjassa liikuttiin useammassa ajassa ja paikassa ja pari henkilöäkin meni itselläni välillä sekaisin, koska heidän nimensä olivat liian samanlaiset.

Kokonaisuutena kuitenkin ihan hyvä lukukokemus ja kirja ei tuntunut liian pitkältä, vaikka onhan se aikamoinen järkäle. Ihmissuhteiden kuvailun lisäksi jäin kaipailemaan myös vähän selityksiä fantasiamaailmalle, nyt ne jäivät aika ohuiksi.

Tykkäsin lukea tätä kirjaa, mutta se oli valitettavasti aika lyhyt. Sen takia kirjan maailma jäi vähän epäselväksi ja erityisesti tieteilijöiden ja tunteilijoiden erot aika pintapuolisiksi.

Kirjan juoni eteni mukavasti ja henkilöt olivat kiinnostavia, ja heidän suhteensa kehittyi kirjan mukana. Kivasti mukana oli myös ennalta-arvaamattomia käänteitä, jotka tekivät tarinasta mielenkiintoisen.

Kyynistynyt lääkäri löytää kaikkeen auttavan hoidon.

Oletin, ettei kirja olisi ollut ihan niin ennalta-arvattava kuin se oli. Lähinnä nyt mieleen jäi lääkärin työn yksitoikkoisuus ja empatian esittäminen, ja yhden kohtauksen ihan helkkarin iso alkoholimäärä. Taisi mennä pullo viiniä ja viisi olutta muutamien tuntien aikana. Kyllä siitä sentään taju lähti, mutta tosielämässä ois kyllä lähtenyt henki. Tähän nähden oli outoa, että muuten kirjassa ei juuri ryypätty.

Kirjan kerronta tapahtuu lähinnä lyhyillä virkkeillä, joten lukeminen on nopeaa ja sujuvaa. Tykkäsin tästä tyylistä.

Juonellisesti ei mitään kovin suuria yllätyksiä tarjolla, voisin kuvitella, että kolmen naisen kolmiodraamasta olisi saanut enemmänkin käänteitä aikaiseksi. Hahmot pysyvät kuitenkin erilaisina ja samaistuttavina kaikkine vikoineen ja haaveineen.

Ehkä vähän ylihypetetty sisältöönsä nähden.

Fantasia ei ole suosikkigenreni, mutta kirja oli silti mukava lukea. Tieteilijää jää vaivaamaan fantasiamaailman kummallisuudet, kuten miksei tuli polta niitä Tulen tyttäriä. 😅 En oikein tykännyt Naarnista ja Liviasta, he olivat vähän liian änkyriä ja itsenäisiä. Onneksi Vanja oli usein tasapainottamassa tarinaa. Tarina etenee hiljakseen ja mitään maailmojamuuttavaa kirjassa ei ole, mutta kiva välillä lukea vähän kevyempää fantasiaa.

Kirja oli mukava lukea, mutta jotenkin alku tuntui todella pitkältä, ennen kuin mitään juonellisesti oleellista tapahtui. Sitten tapahtuikin kaikkea ja paljon, ja pian kirja olikin jo ohi.

Olisin kaivannut vähän enemmän taustoitusta maailmalle, jotenkin kirja tuntui vaan heittävän lukijan maailmaan ilman sen kummempia perusteluita. Henkilöistäkään en saanut ihan täysin kiinni, mutta ehkä kaipasin nuorten kirjalta vähän liiaksi syvyyttä ja perusteluja.

Ei kirja huono ollut, mutta joku tässä nyt ei ihan natsannut omaan makuun.

En ole aiemmin lukenut runoja, joten vertailukohtaa ei ole, mutta tykkäsin tästä. Täytyy kyllä sanoa, että arvelutti tarttua runokirjaan penkkiurheilusta...

Runoissa pyörii kolmea erilaista teemaa snookerista, vuorikiipeilystä ja luomisen tuskasta. Nämä sulautuvat mukavaksi kokonaisuudeksi ja teksti soljuu eteenpäin vaivatta. Lukeminen sujuu myös nopeasti vaikka kirjassa on parisataa sivua, sillä useimmilla sivuilla on vain hieman tekstiä.

Teos loi erilaisia näkökulmia kirjailijan työhön ja erilaisten riskien ottamiseen, ja pisti ajattelemaan enemmän kuin keskimääräinen romaani.

Voin suositella muillekin, joita runokirjat vähän epäilyttävät, sillä tämä ei jää viimeiseksi lukemakseni runoteokseksi.

Sisäoppilaitoksen lapset kasvavat oudossa dystopiassa, jonka salaisuudet ja lainalaisuudet selvenevät vain osittain. Sujuvaa kerrontaa, jota on mukava lukea, mutta jatkuva käänteen odottaminen menee vähän liian pitkälle.

Kirja koostuu kolmesta osasta, jotka voisi tiivistää teemoihin 1. lapset ovat mulkkuja, 2. teinit ja aikuiset ovat mulkkuja ja 3. kaikki ovat mulkkuja. Tosin kirja hienovaraisesti kiertää tätä aihetta eikä juuri perustele, miten ja miksi tällainen yhteiskunta syntyi vaan tyytyy kertomaan näiden muutaman altavastaavan tarinan.

Jäin kaipaamaan enemmän kuvausta tuosta erikoisesta maailmasta ja jotain selitystä... kaikelle?