Ripley: Nopea yhteys

Isla on 17-vuotias lukiolainen, joka harrastaa pelejä, vanhoja tietokoneita, kulttielokuvia – siis nörttikulttuuria kaikissa muodoissaan, syvässä päädyssä. Netissä hän kulkee nimimerkillä Ripley. Nettiystävä Damien on Islalle tärkeä, vaikka hän ei tiedä tästä juuri mitään, pelimaailman ulkopuolella. Se on tietoinen valinta: Ripley ja Damien ovat sopineet, etteivät jaa yksityiskohtia elämistään. Se on välillä tukalaa, koska mieli tekisi kertoa asioista ja tuulettaa tunteitaan, mutta kaikkea ei voi, ettei tule kertoneeksi liikaa. Voihan olla, että kaikenlaisia tunteita voisi olla, mutta on parempi pitää ystävyys – tuntikausien chattailu, pelisessiot ja yhteiset elokuvahetket – turvattuna kuin ottaa riskejä. Eikö olekin?

Islan lukioon tulee uusia oppilaita. Upea Anton hurmaa heti kaikki tytöt, paitsi Islan: Isla oli kolaroida tämän kanssa parkkipaikalla, joten Islan ja Antonin välit ovat todella kireät heti alkajaisiksi. Tilanne eskaloituu heti ensimmäisenä päivänä ruokalassa, kun Anton yrittää häätää Islaa pois samasta pöydästä ja Isla kaataa kahvinsa Antonin syliin. Anton, yllättävää kyllä, pyytää seuraavana päivänä anteeksi, joten ehkä se siitä, ja pian Isla huomaakin kokevansa monenlaisia vähän ristiriitaisiakin tunteita Antonia kohtaan. Mutta miten suhteutuvat toisiinsa tosielämän tunteet ja pitkä ja tärkeä nettiystävyys?

Ripley – Nopea yhteys on nimensä mukaisesti nopea kirja, takakansi ei ole väärässä kehuessaan kirjaa ahmittavaksi. Enkä vain minä, vaan tyttäreni päätyi valvomaan tarpeettoman myöhään kirjan parissa ja vielä seuraavana aamunakin kirja voitti puhelimen, joten vetovoima on todistettu vahvasti. Mikäpä ettei, sillä onhan tämä ensinnäkin herkullinen teiniromanssi, toisekseen todella hauska ja kolmanneksi ahdettu niin täyteen kaikkea nörttikulttuuria, että bongailtavaa riittää. Minut kirjailija voitti puolelleen viimeistään siinä kohtaa, kun Anton ehdotti Spirit Islandia vaativamman yhteistyöpelin tarpeeseen. Nappivalinta, Anton, nappivalinta.

Tarinassa päästään sanoista tekoihin ja siinäkin kohtaa on annettava Annukka Salamalle tunnustusta. Siinä missä elokuvissa seksiä kuvataan usein tavoilla, joilla on naisille kovin vähän annettavaa, tässä seksi on sellaista, josta etenkin nuorten miesten on ihan hyvä ottaa oppia: Islan tarpeet tulevat viehättävällä tavalla huomioiduiksi. Tämä tuo mieleen Holly Bournen nuortenkirjat, joissa on samaa oivallisuutta, ilman tietoisen opettavaisuuden tuntua. Salama on myös kirjoittanut kohtaukset taitavasti, kuvaten hienosti seksiin liittyviä tunteita ja tuntemuksia nuoremmille lukijoille sopivalla tavalla.

Kaikkiaan Ripley – Nopea yhteys on siis oikein mainio nuortenkirja, joka kuvaa pelimaailmaa uskottavasti ja nuorisoromanssia ihastuttavalla tavalla. Melkoinen satuhan tämä on, niin täydellisesti kaikki sujuu, mutta eipä kaiken kirjallisuuden nihkeää realismiakaan tarvitse olla, tällaisille satumaisen positiivisille tarinoille on myös paikkansa.