Juhana reviewed Manor Placen joukkomurha by Arthur Conan Doyle
Menneisyyden murhia typojen kera
2 stars
Kun Doyle meni ja tapautti Sherlockin Sveitsissä – ihmisiä kun kiinnosti Holmesin seikkailut hänen muuta historiallista fiktiokirjallisuutta enemmän – ei hän silloinkaan jättänyt rikosten maailmaa väliin. Tässä pienehkössä kirjasessa on käännettynä Doylen dramatisointeja sen ajan kuuluisista rikostapauksista The Strand -lehdelle. Näitä tosirikosraportteja syntyi vain kolme kappaletta, tutkimustyön ja tapausten ankeat luonteet käyden lopulta voimille.
Tapaukset osoittavat vahvasti sen ajan oikeustajun: kuolemantuomio oli murhaajille yleisessä käytössä, mutta mielentilatutkimus saattoi pelastaa silloinkin hengen – toisaalta laitoshoito ei luultavasti vastannut lähellekään nykyajan tasoa. Doyle tuli Holmesin (ja spiritualismin) lisäksi myös tunnetuksi yhteiskunnallisena vaikuttajana, ja hän toisinaan antaa teksteissä kritiikkiä oikeuslaitoksen ratkaisuja kohtaan, etenkin syyllisyyden todentamisen puutteisiin. Kyseessä on siten mielenkiintoinen sivupolku Arthur Conan Doylen bibliografiassa, ja tarinoiden historiallista miljöötä avataan jonkin verran sopivilla alaviitteillä. En silti sanoisi näitä oleellisiksi tavallisille lukijoille, enemmänkin mielenkiintoisena kuriositeettina.
Suhteellisen huolellisesta taustatyöstä huolimatta suomentaja on jättänyt luvattoman paljon kirjoitusvirheitä teksteihin. Tuntuu, kuin lukisin jonkun unohtuneen käännösprojektin, joka löydettiin …
Kun Doyle meni ja tapautti Sherlockin Sveitsissä – ihmisiä kun kiinnosti Holmesin seikkailut hänen muuta historiallista fiktiokirjallisuutta enemmän – ei hän silloinkaan jättänyt rikosten maailmaa väliin. Tässä pienehkössä kirjasessa on käännettynä Doylen dramatisointeja sen ajan kuuluisista rikostapauksista The Strand -lehdelle. Näitä tosirikosraportteja syntyi vain kolme kappaletta, tutkimustyön ja tapausten ankeat luonteet käyden lopulta voimille.
Tapaukset osoittavat vahvasti sen ajan oikeustajun: kuolemantuomio oli murhaajille yleisessä käytössä, mutta mielentilatutkimus saattoi pelastaa silloinkin hengen – toisaalta laitoshoito ei luultavasti vastannut lähellekään nykyajan tasoa. Doyle tuli Holmesin (ja spiritualismin) lisäksi myös tunnetuksi yhteiskunnallisena vaikuttajana, ja hän toisinaan antaa teksteissä kritiikkiä oikeuslaitoksen ratkaisuja kohtaan, etenkin syyllisyyden todentamisen puutteisiin. Kyseessä on siten mielenkiintoinen sivupolku Arthur Conan Doylen bibliografiassa, ja tarinoiden historiallista miljöötä avataan jonkin verran sopivilla alaviitteillä. En silti sanoisi näitä oleellisiksi tavallisille lukijoille, enemmänkin mielenkiintoisena kuriositeettina.
Suhteellisen huolellisesta taustatyöstä huolimatta suomentaja on jättänyt luvattoman paljon kirjoitusvirheitä teksteihin. Tuntuu, kuin lukisin jonkun unohtuneen käännösprojektin, joka löydettiin vetolaatikosta ja päätettiin julkaista sellaisenaan. En tiedä missä kiireessä tätä työstettiin, mutta luulisi pienkustantamolla olleen edes joku editoija. Ei näin!