msaari reviewed Taivasalla by Risto Rasa
Review of 'Taivasalla' on 'Goodreads'
4 stars
Tämä vuonna 1987 ilmestynyt Taivasalla on jäänyt toistaiseksi Risto Rasan viimeiseksi runokokoelmaksi. Samana vuonna Rasa valmistui kirjastonhoitajaksi; ehkä kirjastoala vei sitten runoilijan. Taivasalla on pieni kokoelma, jossa on pieniä runoja luontoaiheista. Paikoin tekstissä pilkahtaa jotain kaupungista, mutta ihmisen paikka on näissä teksteissä lähinnä tarkkailijana.
Oksa kahahti,
kädet, vaunut heilahtivat,
jalkopäässä kesäpeite hulmahti.
Männyssä hyppäsi orava.
Nyt huulet käyvät,
takin taskussa sormet ojentuvat
runon tavuiksi. Aivojen oksistossa
vilahti ajatuksen häntä.
Jälkimmäiseen säkeistöön on tällaisen pitkänlinjan haikunsommittelijan helppo samastua. Rasan japanilaishenkiseen luontohavaintojen tekemiseen kallellaan oleva runous ei ole useinkaan muodoltaan tarkkaa haikua, mutta samankaltainen on tunnelma. Muutama suoraan haiku- tai tankakaavaan uppoava runo kirjasta sentään löytyy.
Vaikea–helppo-skaalalla Rasan runous asettuu sinne helpompaan päähän. Taivasalla-kokoelman runoihin on helppo suhtautua kenen tahansa, jolla on joku luontokokemus. Helppous ei toisaalta tarkoita heikkoutta: näissä on kaunista kuvastoa, oivaltavaa kieltä ja taidokasta sanojen asettelua. Mieleen tulee uudemmista tekijöistä Pekka Kytömäki, joka kirjoittaa yhtä lailla harkittua …
Tämä vuonna 1987 ilmestynyt Taivasalla on jäänyt toistaiseksi Risto Rasan viimeiseksi runokokoelmaksi. Samana vuonna Rasa valmistui kirjastonhoitajaksi; ehkä kirjastoala vei sitten runoilijan. Taivasalla on pieni kokoelma, jossa on pieniä runoja luontoaiheista. Paikoin tekstissä pilkahtaa jotain kaupungista, mutta ihmisen paikka on näissä teksteissä lähinnä tarkkailijana.
Oksa kahahti,
kädet, vaunut heilahtivat,
jalkopäässä kesäpeite hulmahti.
Männyssä hyppäsi orava.
Nyt huulet käyvät,
takin taskussa sormet ojentuvat
runon tavuiksi. Aivojen oksistossa
vilahti ajatuksen häntä.
Jälkimmäiseen säkeistöön on tällaisen pitkänlinjan haikunsommittelijan helppo samastua. Rasan japanilaishenkiseen luontohavaintojen tekemiseen kallellaan oleva runous ei ole useinkaan muodoltaan tarkkaa haikua, mutta samankaltainen on tunnelma. Muutama suoraan haiku- tai tankakaavaan uppoava runo kirjasta sentään löytyy.
Vaikea–helppo-skaalalla Rasan runous asettuu sinne helpompaan päähän. Taivasalla-kokoelman runoihin on helppo suhtautua kenen tahansa, jolla on joku luontokokemus. Helppous ei toisaalta tarkoita heikkoutta: näissä on kaunista kuvastoa, oivaltavaa kieltä ja taidokasta sanojen asettelua. Mieleen tulee uudemmista tekijöistä Pekka Kytömäki, joka kirjoittaa yhtä lailla harkittua ja helposti lähestyttävää tekstiä.
Taivasalla lähestyy 40 vuoden kypsää ikää, mutta on edelleen sen arvoinen, että kirjan kirjaston kokoelmista esiin kaivaa.