Review of 'The Citadel of the Autarch (The Book of the New Sun, #4)' on 'Goodreads'
4 stars
Severianin pitkä vaellus päättyy vihdoin. Kiduttajien oppipojasta tulee lopulta autarkki, absoluuttinen johtaja. Sitä ennen on kuitenkin matkaa kuljettavana. The Sword of the Lictorin päätteeksi Severian päätyi pohjoiseen sodan kynnykselle.
”En ollut koskaan nähnyt sotaa, tai edes puhunut siitä pitkään jonkun sotaa nähneen kanssa, mutta olin nuori ja tiesin jotain väkivallasta, joten uskoin, että se olisi minulle vain yksi uusi kokemus”, tunnustaa Severian tämän kirjan aluksi. Uskomukset joutuvat koetukselle, kun Severian pääsee etsimänsä sodan pyörteisiin. Ascialaiset viholliset tulevat tutuiksi ja löytääpä Severian myös koko saagan alusta asti etsimänsä Peleriinitkin – odottamattomin seurauksin.
Kaikki neljä kirjaa lukeneena mieli on hieman sekava. Kirjasarja nauttii arvostusta, eikä suotta, sen verran kiehtova ja omaperäinen Severianin tarina on ja niin korkealentoisiin sfääreihin se loppuu, ettei voi kuin ihailla. Samalla on helppo ymmärtää, miksi sarjasta ei ole tullut mitään suuren yleisön suosikkia: se on auttamatta liian omaperäinen ja vaikealukuinen.
Luin itse sarjan osa kerrallaan, pitäen jokaisen välissä …
Severianin pitkä vaellus päättyy vihdoin. Kiduttajien oppipojasta tulee lopulta autarkki, absoluuttinen johtaja. Sitä ennen on kuitenkin matkaa kuljettavana. The Sword of the Lictorin päätteeksi Severian päätyi pohjoiseen sodan kynnykselle.
”En ollut koskaan nähnyt sotaa, tai edes puhunut siitä pitkään jonkun sotaa nähneen kanssa, mutta olin nuori ja tiesin jotain väkivallasta, joten uskoin, että se olisi minulle vain yksi uusi kokemus”, tunnustaa Severian tämän kirjan aluksi. Uskomukset joutuvat koetukselle, kun Severian pääsee etsimänsä sodan pyörteisiin. Ascialaiset viholliset tulevat tutuiksi ja löytääpä Severian myös koko saagan alusta asti etsimänsä Peleriinitkin – odottamattomin seurauksin.
Kaikki neljä kirjaa lukeneena mieli on hieman sekava. Kirjasarja nauttii arvostusta, eikä suotta, sen verran kiehtova ja omaperäinen Severianin tarina on ja niin korkealentoisiin sfääreihin se loppuu, ettei voi kuin ihailla. Samalla on helppo ymmärtää, miksi sarjasta ei ole tullut mitään suuren yleisön suosikkia: se on auttamatta liian omaperäinen ja vaikealukuinen.
Luin itse sarjan osa kerrallaan, pitäen jokaisen välissä taukoa parin muun kirjan verran. Sarjasta on olemassa sekä kaksiosainen versio (Shadow & Claw ja Sword & Citadel) että yksiosainen Severian of the Guild. Koko tarinan lukeminen yhdellä kertaa tuntuu melkoisen raskaalta suoritukselta; kahdesta osasta voisi vielä selvitä, sen verran ohuita nämä sisällöltään raskaat kirjat kuitenkin ovat.
Miten tarinan sitten lukikin, Severianin seikkailuja on helppo suositella omaperäisestä, kliseitä kiertävästä fantasiasta kiinnostuneille lukijoille, joille kirjojen raskaus ja kiemurainen kielenkäyttö eivät ole este.
Kirja on ilmestynyt suomeksi vuonna 2016 nimellä Autarkin linnoitus. (18.6.2009)