msaari reviewed Tähden hetki by Clarice Lispector
Review of 'Tähden hetki' on 'Goodreads'
4 stars
Clarice Lispectorin Passio jätti vähän kylmäksi, mutta uskaltauduin silti lukemaan kirjaston hyllystä bongaamani Tähden hetken. Lyhyt sivumäärä rohkaisi tarttumaan – kirja on ihan pienoisromaanimittaa, varsinainen tarina on alle satasivuinen.
Kannatti tarttua, sillä tämä oli kyllä oikein mainio. Tähden hetki kertoo kirjailijasta, joka kirjoittaa nuoren naisen tarinaa. Brasiliaan sijoittuva kirja kuvaa köyhyyttä ja osattomuutta terävästi ja ytimekkäästi. Nuorella naisella, joka tulee Brasilian köyhistä koillisosista, ei ole elämässään juuri mitään; hädintuskin edes minkäänlaista persoonallisuutta. Osattomuus, joka tätä nuorta naista ympäröi, on lohdutonta. Kirjailijan yhteiskunnalliset pyrkimykset näkyvät tässä.
Kielellisesti Lispectorin tyyli on oivallista. Teksti on tavallaan yksinkertaista, mutta pienellä määrällä sanoja sanotaan silti huomattavan paljon.
Aivan erityisesti minua miellytti suomentaja Tarja Härkösen loppusanat. Suomentajan työ on yksi kiehtovimmista ja on aina hienoa, kun suomentajat puhuvat työstään. Tässä oli aivan erityinen näkökulma, Härkönen kun on suomentanut kirjan alunperin 1996 varhaisena työnään ja nyt pääsi sitten uudistamaan käännöstä ja tarkastelemaan sitä yli 20 vuoden …
Clarice Lispectorin Passio jätti vähän kylmäksi, mutta uskaltauduin silti lukemaan kirjaston hyllystä bongaamani Tähden hetken. Lyhyt sivumäärä rohkaisi tarttumaan – kirja on ihan pienoisromaanimittaa, varsinainen tarina on alle satasivuinen.
Kannatti tarttua, sillä tämä oli kyllä oikein mainio. Tähden hetki kertoo kirjailijasta, joka kirjoittaa nuoren naisen tarinaa. Brasiliaan sijoittuva kirja kuvaa köyhyyttä ja osattomuutta terävästi ja ytimekkäästi. Nuorella naisella, joka tulee Brasilian köyhistä koillisosista, ei ole elämässään juuri mitään; hädintuskin edes minkäänlaista persoonallisuutta. Osattomuus, joka tätä nuorta naista ympäröi, on lohdutonta. Kirjailijan yhteiskunnalliset pyrkimykset näkyvät tässä.
Kielellisesti Lispectorin tyyli on oivallista. Teksti on tavallaan yksinkertaista, mutta pienellä määrällä sanoja sanotaan silti huomattavan paljon.
Aivan erityisesti minua miellytti suomentaja Tarja Härkösen loppusanat. Suomentajan työ on yksi kiehtovimmista ja on aina hienoa, kun suomentajat puhuvat työstään. Tässä oli aivan erityinen näkökulma, Härkönen kun on suomentanut kirjan alunperin 1996 varhaisena työnään ja nyt pääsi sitten uudistamaan käännöstä ja tarkastelemaan sitä yli 20 vuoden kokemuksen kertymisen jälkeen. Tämä oli suurenmoisen antoisa osa kirjaa.