jokususa reviewed Diktaattorien naiset by Diane Ducret
None
3 stars
Idea kiinnosti erittäin paljon, mutta toteutus tökki mulle. Tuntui, että kirjoittaja vähän veti mutkia suoriksi naisten lyhykäisissä elämänkerroissa. Lähdeaineistoa lukematta en voi olla ihan satavarma oliko kaikki oikeasti niin saippuasarjamaista. Ehkä olikin, mutta ehkä elämäkertojen pukeminen kertomuksen muotoon väänsi ne jotenkin epäuskottavaksi, kenties vaikka sanavalinnoillaan. Tarinoissa mennään kuitenkin syvälle kohdehenkilöiden ajatuksiin, esim.
"Omien joukkojen lohduttaminen helpottaa hänen tuskiaan." Mistä tämän voi tietää? Lähdeviittauksia ei tässä kohdassa ole. Entä jos haavoittuneiden hoivaaminen olikin vain velvollisuudentuntoa?
toinen esimerkki:
"Hän voisi vihdoinkin olla oikea kotirouva Vladimirille." Tämäkin esitetään suoraan naisen ajatuksena, ja mikä voi sinänsä pitää paikkansa, sanavalinnoiltaan aika jännittävä sävy ja saattaa olla hyvinkin yksinkertainen veto henkilön ajatuksenkulusta...
No, se on ehkä vähän saivartelua. Mutta minulle kuitenkin jää fiilis, että puuttuvia palasia korvataan suurilla linjoilla, jotka ovat todennäköisiä mutta eivät välttämättä lopullinen totuus heidän kokemistaan tunteista...
Eipä sillä, opin paljon. Todella monenlaisia ihmissuhteita diktaattoreilla on ollut. Viimeiset sata sivua olin jo kyllä …
Idea kiinnosti erittäin paljon, mutta toteutus tökki mulle. Tuntui, että kirjoittaja vähän veti mutkia suoriksi naisten lyhykäisissä elämänkerroissa. Lähdeaineistoa lukematta en voi olla ihan satavarma oliko kaikki oikeasti niin saippuasarjamaista. Ehkä olikin, mutta ehkä elämäkertojen pukeminen kertomuksen muotoon väänsi ne jotenkin epäuskottavaksi, kenties vaikka sanavalinnoillaan. Tarinoissa mennään kuitenkin syvälle kohdehenkilöiden ajatuksiin, esim.
"Omien joukkojen lohduttaminen helpottaa hänen tuskiaan." Mistä tämän voi tietää? Lähdeviittauksia ei tässä kohdassa ole. Entä jos haavoittuneiden hoivaaminen olikin vain velvollisuudentuntoa?
toinen esimerkki:
"Hän voisi vihdoinkin olla oikea kotirouva Vladimirille." Tämäkin esitetään suoraan naisen ajatuksena, ja mikä voi sinänsä pitää paikkansa, sanavalinnoiltaan aika jännittävä sävy ja saattaa olla hyvinkin yksinkertainen veto henkilön ajatuksenkulusta...
No, se on ehkä vähän saivartelua. Mutta minulle kuitenkin jää fiilis, että puuttuvia palasia korvataan suurilla linjoilla, jotka ovat todennäköisiä mutta eivät välttämättä lopullinen totuus heidän kokemistaan tunteista...
Eipä sillä, opin paljon. Todella monenlaisia ihmissuhteita diktaattoreilla on ollut. Viimeiset sata sivua olin jo kyllä kyllästynyt aiheeseen, mutta siitä en ehkä voi syyttää itse kirjaa.