Simo reviewed Rojuhauta by Samuli Antila
None
2 stars
Vauhdikas ja sekakäytön värittämä kauhuseikkailu. Pääjuonessa kolme 1990-luvun nuorta matkaa Tampereelta Ilomantsin korpeen etsimään sodanaikaista läökevarastoa. Tämän lisäksi kirjassa seurataan neuvostojoukkojen erikoisoperaatiota samaisessa korvessa jatkosodan aikaan. Kolmas juonikaari liittyy päähenkilö Niinan menneisyyden aaveisiin.
Päätarina oli oikein hauska, neljän tähden humoristinen kauhuseikkailu: Anttila osasi kuljettaa tarinaa sujuvasti eteenpäin ja hahmojen matkassa viihtyi. Mukava lukea välillä tällaista Suomen kontekstiin sovitettuna.
Neuvostomajurin näkökulmasta kirjoitetut pätkät tarjosivat kontekstia kirjan kauhulle ja tapahtumapaikoille sodan jatkosodan ajalta. Majuri ei hahmona kuitenkaan ollut kovin kiinnostava, eikä sodanaikainen konteksti niin monimutkaista tai kiehtovaa, ettei näiden historiapätkien lukeminen olisi käynyt toisteiseksi ja tylsäksi.
Päähenkilö Niinan taustaan liityvä kummitustarina ei sekään puhutellut minua. Se tuntui kauhuelementtinä liian erilaiselta kuin kirjan muu suoraviivainen splattertoiminta. Näiden välille syntyi ristiriita, joka latisti molempien tehoa. Niina hahmona ei myöskään herännyt niin hyvin henkiin, että hänen paykologiseen kauhuunsa olisi saanut kunnon otetta.
Lopputoteamana täytyy sanoa, että olipa hauska lukea ysäri-Suomeen sijoittuvaa nuorisokuvausta. Pääkolmikon roadtripistä Suomen …
Vauhdikas ja sekakäytön värittämä kauhuseikkailu. Pääjuonessa kolme 1990-luvun nuorta matkaa Tampereelta Ilomantsin korpeen etsimään sodanaikaista läökevarastoa. Tämän lisäksi kirjassa seurataan neuvostojoukkojen erikoisoperaatiota samaisessa korvessa jatkosodan aikaan. Kolmas juonikaari liittyy päähenkilö Niinan menneisyyden aaveisiin.
Päätarina oli oikein hauska, neljän tähden humoristinen kauhuseikkailu: Anttila osasi kuljettaa tarinaa sujuvasti eteenpäin ja hahmojen matkassa viihtyi. Mukava lukea välillä tällaista Suomen kontekstiin sovitettuna.
Neuvostomajurin näkökulmasta kirjoitetut pätkät tarjosivat kontekstia kirjan kauhulle ja tapahtumapaikoille sodan jatkosodan ajalta. Majuri ei hahmona kuitenkaan ollut kovin kiinnostava, eikä sodanaikainen konteksti niin monimutkaista tai kiehtovaa, ettei näiden historiapätkien lukeminen olisi käynyt toisteiseksi ja tylsäksi.
Päähenkilö Niinan taustaan liityvä kummitustarina ei sekään puhutellut minua. Se tuntui kauhuelementtinä liian erilaiselta kuin kirjan muu suoraviivainen splattertoiminta. Näiden välille syntyi ristiriita, joka latisti molempien tehoa. Niina hahmona ei myöskään herännyt niin hyvin henkiin, että hänen paykologiseen kauhuunsa olisi saanut kunnon otetta.
Lopputoteamana täytyy sanoa, että olipa hauska lukea ysäri-Suomeen sijoittuvaa nuorisokuvausta. Pääkolmikon roadtripistä Suomen poikki olisin voinut lukea pidemminkin ilman mitään kauhuelementtejä. Samuli Anttila kuvasi myös hienosti luontoa, ja Ilomantsin maisemista oli helppoa muodostaa kuva oman pään sisään.
