Luonto pakastimessa

Erinomainen kokoelma Silfverbergin Nyt-liitteeseen kirjoittamista kolumneista laajennettuja tekstejä. Luonto pakastimsessa sisältää tekstejä siitä, miltä maailma näyttää nuoren, keskiluokkaan kuuluvan luovan työn tekijän näkökulmasta. Suomalainen yhteiskunta, ja varsinkin yhteiskunnallinen keskustelu, ovat usein tekstien keskiössä ja niitä tarkastellaan kirjassa kuudesta eri teemasta (eläin, ihminen, koti, nainen, työ, jumala, kuolema).

Varsinkin kirjan kaksi ensimmäistä osaa, eläin ja ihminen, puhuttelivat minua vahvasti. Useat tekstit ottivat lähtökohdakseen ajatuksen, jonka kanssa koin olevani samaa mieltä. Tämän jälkeen Silfverberg lempeästi ja armottomasti kerta toisensa jälkeen osoitti, kuinka länsimaalaisina, hyvinvoivina, keskiluokkaan kuuluvina (heteromiehinä) meidän täytyisi tehdä enemmän ja että me itse asiassa tiedämme tämän. Kirjoittaja totesi syyllistämisen olevan pahimpia asioita, mitä suomalaisessa keskustelussa voi tehdä, ja kritisoi tätä näkökulmaa vahvasti. Esimerkiksi:

"Mutta mikä tässä muka on ongelmana? Miksi valkoisia heteromiehiä ei saisi syyllistää? Jos ei heitä, niin ketä täällä sitten oikein saa? Ikään kuin syyllisyys olisi jokin tappava tauti eikä aivan terve reaktio maailman tilaan."

Myös koti, nainen ja työ -osiot olivat erinomaisia kokonaisuuksia, mutta ne eivät samalla tavalla ravistelleet minua tarkastelemaan omaa elämääni. Jumala ja kuolema olivat kirjan heikoimmat osat ja tiputtivat viidennen tähden tästä arviosta.

Suosittelen kirjan lukemista kaikille, varsinkin jos Silfverbergin Mitä ajattelin tänään -kolumneja on ollut ikävä niiden päätyttyä.