Enshittification

Maailmassa on paljon sellaista, jonka tietää ja tuntee olevan pielessä, mutta jota on vaikea kuvata - ennen kuin sille on olemassa nimi. Kun Cory Doctorow pari vuotta sitten lanseerasi käsitteen "enshittification", upposi se valistuneeseen yleisöön kuin veitsi pehmeään voihin. Englannin kielessä se on nimetty vuoden sanaksi (useampaankin kertaan), ja kotimaisten kielten keskus Suomessakin on pohtinut miten sana tulisi kääntää suomeksi. Oma suosikkini on "paskeentuminen", vaikka Kotus päätyykin suosittelemaan väljähtyneempää ilmaisua.

Doctorow on nyt kasannut aihetta - siis teknologiayritysten liiketoimintamalleihin sisältyvää taipumusta tietoisesti heikentää tuotteidensa tuottamaa arvoa itse omia voittojaan tehostaakseen - käsittelevät kirjoituksensa kulttuuri- ja politiikkakriittiseksi kirjaksi, joka kuulunee jokaisen teknologiapolitiikkaa tai teknologiakulttuuria harrastavan tai työkseen tekevät lukulistalle.

Doctorowin kirjoutuksia muualla lukeneelle kirjassa ei välttämättä ole hirveästi uutta. Eurooppalaista lukijaa hieman ajoittain kyllästyttävää Euroopassakin vaikuttaneen kanadalaisen Doctorowin keskittyminen Yhdysvaltain sekavaan päätöksentekoon, mutta se selittynee sillä, että kirjan suurin yleisö kuitenkin löytyy sieltä - kuten myös teknofeodalismia ajavat oligarkkivetoiset teknoyhtiöt.

Jaan Doctorowin ajatuksen siitä, että teknologiapolitiikassa ei enää ole kyse vain teknologiasta, vaan että ilman teknologian ja oligarkisoituvan teknologiayritysten kentän onnistunutta regulaatiota liberaali demokratia on uhattuna - ja että tarve toimille näiden suhteen on akuutti. Internet toimi pitkään demokratian ja avoimmuuden edistäjänä, mutta teknologiayritykset ovat sittemmin ottaneet kansalaisyhteiskunnan sellaiseen niskalenkkiin, joka uhkaa ajaa meitä kohti jonkinlaista teknofeodalismia.

Aika toimia on nyt, ja globaalistikin voimakkain ase teknofeodalismin uhkaa vastaan on Euroopan Unioni ja sen paljon parjatut direktiivit.