Kuvitettu; 22 cm, 294 pages
Finnish language
Published 2025 by Gummerus.
Emma Holten luki vuonna 2020 artikkelin, jossa naisia nimitettiin yhteiskunnan kulueräksi. Naiset jäivät lasten kanssa kotiin, työskentelevät matalapalkkaisissa tehtävissä julkisella sektorilla ja maksavat vähemmän veroja - siis ottavat enemmän kuin antavat. Holten päätti selvittää, miten olemme päätyneet tilanteeseen, jossa ekonomistit määrittävät asioiden arvon ja hoivan arvo on nolla. Valtavaksi kirjailmiöksi nousseessa teoksessaan hän kuvaa, millainen valistusajalta periytyvä maailmankuva selittää "naisten töiden" aliarvostusta ja miten hoitoalan kriisi liittyy noitavainoihin tai Britney Spearsin ajojahtiin. Feminististä taloustiedettä viihdyttävästi avaava teos kysyy, miten voimme olla näin vauraita ja voida silti näin huonosti. Se haastaa kurjistavan politiikan perusteena käytetyt näennäisen neutraalit talousmallit ja auttaa ymmärtämään, miksi emme osaa arvostaa kaikkea sitä, mikä ei taivu tuotteeksi mutta tuo elämälle merkityksen.
Emma Holten luki vuonna 2020 artikkelin, jossa naisia nimitettiin yhteiskunnan kulueräksi. Naiset jäivät lasten kanssa kotiin, työskentelevät matalapalkkaisissa tehtävissä julkisella sektorilla ja maksavat vähemmän veroja - siis ottavat enemmän kuin antavat. Holten päätti selvittää, miten olemme päätyneet tilanteeseen, jossa ekonomistit määrittävät asioiden arvon ja hoivan arvo on nolla. Valtavaksi kirjailmiöksi nousseessa teoksessaan hän kuvaa, millainen valistusajalta periytyvä maailmankuva selittää "naisten töiden" aliarvostusta ja miten hoitoalan kriisi liittyy noitavainoihin tai Britney Spearsin ajojahtiin. Feminististä taloustiedettä viihdyttävästi avaava teos kysyy, miten voimme olla näin vauraita ja voida silti näin huonosti. Se haastaa kurjistavan politiikan perusteena käytetyt näennäisen neutraalit talousmallit ja auttaa ymmärtämään, miksi emme osaa arvostaa kaikkea sitä, mikä ei taivu tuotteeksi mutta tuo elämälle merkityksen.
Mikäli seurannut talouskeskustelua niin osin tuttujakin asioita, mutta vetävästi ja napakasti kootussa muodossa. Ajatuksia herättävä kirja.
Tanskalaisen Emma Holtenin Kuluerä käy terävästi läpi nykyaikaisen taloustieteen melko käsittämättömältäkin tuntuvaa heikkoutta ja järjen vastaisuutta. Todennäköisesti Holten on saanut kimmokkeen kirjan kirjoittamisellle Tanskassa käydystä keskustelusta, jossa aluksi todettiin naisten olevan yhteiskunnalle kuluerä. Kirja onkin hyvin perusteellinen feministisen taloustieteen kuvaus tanskalaisesta ympäristöstä.
Holten toteaa ihmisten olevan taloustieteelle kuin tatteja, jotka putkahtavat yhtäkkiä työmarkkinoille ja poistuvat sieltä panoksensa annettuaan. Ihmisen tehtävä on siis antaa laskettava panoksensa tuotantoon ja kuluttaa. Kaikki asiat, joita ei pystytä muuttamaan numeroiksi, ovat kuluja, joita pyritään minimoimaan. Vain numeroilla laskettavat asiat tuottavat arvoa. Tästä syystä hoiva käsitetään vain kuluksi, joka pyritään minimoimaan, vaikka annamme ja vastaanotamme jatkuvasti hoivaa toisillemme ja toisiltamme.
Erityisesti Holten ihmettelee taloustieteilijöiden pyrkimystä esittää tieteenalansa luonnontieteiden kaltaisena, vaikka talous on ihmisten yhteiskunnallista toimintaa. Me voimme organisoida taloutemme toisinkin. Mikään luonnonlaki ei määrää talouden organisoinnin periaatteita, vaikka taloustieteilijät toisin väittävätkin. Holten toteaa myöskin taloustieteen olevan täysin kyvytön ennustamaan talouden kehitystä ja tästä onkin …
Tanskalaisen Emma Holtenin Kuluerä käy terävästi läpi nykyaikaisen taloustieteen melko käsittämättömältäkin tuntuvaa heikkoutta ja järjen vastaisuutta. Todennäköisesti Holten on saanut kimmokkeen kirjan kirjoittamisellle Tanskassa käydystä keskustelusta, jossa aluksi todettiin naisten olevan yhteiskunnalle kuluerä. Kirja onkin hyvin perusteellinen feministisen taloustieteen kuvaus tanskalaisesta ympäristöstä.
Holten toteaa ihmisten olevan taloustieteelle kuin tatteja, jotka putkahtavat yhtäkkiä työmarkkinoille ja poistuvat sieltä panoksensa annettuaan. Ihmisen tehtävä on siis antaa laskettava panoksensa tuotantoon ja kuluttaa. Kaikki asiat, joita ei pystytä muuttamaan numeroiksi, ovat kuluja, joita pyritään minimoimaan. Vain numeroilla laskettavat asiat tuottavat arvoa. Tästä syystä hoiva käsitetään vain kuluksi, joka pyritään minimoimaan, vaikka annamme ja vastaanotamme jatkuvasti hoivaa toisillemme ja toisiltamme.
Erityisesti Holten ihmettelee taloustieteilijöiden pyrkimystä esittää tieteenalansa luonnontieteiden kaltaisena, vaikka talous on ihmisten yhteiskunnallista toimintaa. Me voimme organisoida taloutemme toisinkin. Mikään luonnonlaki ei määrää talouden organisoinnin periaatteita, vaikka taloustieteilijät toisin väittävätkin. Holten toteaa myöskin taloustieteen olevan täysin kyvytön ennustamaan talouden kehitystä ja tästä onkin paljon näyttöä viime vuosikymmenten talouskriiseistä.
Kirja on hyvin terävästi kirjoitettu ja mielenkiintoinen. Välillä hiukan häiritsee Holtenin paasaava ja julistava ilmaisu, mutta ehkä se on ainoa tapa, jolla tällaisesta voi viestiä.
