Kari S reviewed Kuluerä by Emma Holten
Terävä, mutta vähän paasaava
4 stars
Tanskalaisen Emma Holtenin Kuluerä käy terävästi läpi nykyaikaisen taloustieteen melko käsittämättömältäkin tuntuvaa heikkoutta ja järjen vastaisuutta. Todennäköisesti Holten on saanut kimmokkeen kirjan kirjoittamisellle Tanskassa käydystä keskustelusta, jossa aluksi todettiin naisten olevan yhteiskunnalle kuluerä. Kirja onkin hyvin perusteellinen feministisen taloustieteen kuvaus tanskalaisesta ympäristöstä.
Holten toteaa ihmisten olevan taloustieteelle kuin tatteja, jotka putkahtavat yhtäkkiä työmarkkinoille ja poistuvat sieltä panoksensa annettuaan. Ihmisen tehtävä on siis antaa laskettava panoksensa tuotantoon ja kuluttaa. Kaikki asiat, joita ei pystytä muuttamaan numeroiksi, ovat kuluja, joita pyritään minimoimaan. Vain numeroilla laskettavat asiat tuottavat arvoa. Tästä syystä hoiva käsitetään vain kuluksi, joka pyritään minimoimaan, vaikka annamme ja vastaanotamme jatkuvasti hoivaa toisillemme ja toisiltamme.
Erityisesti Holten ihmettelee taloustieteilijöiden pyrkimystä esittää tieteenalansa luonnontieteiden kaltaisena, vaikka talous on ihmisten yhteiskunnallista toimintaa. Me voimme organisoida taloutemme toisinkin. Mikään luonnonlaki ei määrää talouden organisoinnin periaatteita, vaikka taloustieteilijät toisin väittävätkin. Holten toteaa myöskin taloustieteen olevan täysin kyvytön ennustamaan talouden kehitystä ja tästä onkin paljon näyttöä …
Tanskalaisen Emma Holtenin Kuluerä käy terävästi läpi nykyaikaisen taloustieteen melko käsittämättömältäkin tuntuvaa heikkoutta ja järjen vastaisuutta. Todennäköisesti Holten on saanut kimmokkeen kirjan kirjoittamisellle Tanskassa käydystä keskustelusta, jossa aluksi todettiin naisten olevan yhteiskunnalle kuluerä. Kirja onkin hyvin perusteellinen feministisen taloustieteen kuvaus tanskalaisesta ympäristöstä.
Holten toteaa ihmisten olevan taloustieteelle kuin tatteja, jotka putkahtavat yhtäkkiä työmarkkinoille ja poistuvat sieltä panoksensa annettuaan. Ihmisen tehtävä on siis antaa laskettava panoksensa tuotantoon ja kuluttaa. Kaikki asiat, joita ei pystytä muuttamaan numeroiksi, ovat kuluja, joita pyritään minimoimaan. Vain numeroilla laskettavat asiat tuottavat arvoa. Tästä syystä hoiva käsitetään vain kuluksi, joka pyritään minimoimaan, vaikka annamme ja vastaanotamme jatkuvasti hoivaa toisillemme ja toisiltamme.
Erityisesti Holten ihmettelee taloustieteilijöiden pyrkimystä esittää tieteenalansa luonnontieteiden kaltaisena, vaikka talous on ihmisten yhteiskunnallista toimintaa. Me voimme organisoida taloutemme toisinkin. Mikään luonnonlaki ei määrää talouden organisoinnin periaatteita, vaikka taloustieteilijät toisin väittävätkin. Holten toteaa myöskin taloustieteen olevan täysin kyvytön ennustamaan talouden kehitystä ja tästä onkin paljon näyttöä viime vuosikymmenten talouskriiseistä.
Kirja on hyvin terävästi kirjoitettu ja mielenkiintoinen. Välillä hiukan häiritsee Holtenin paasaava ja julistava ilmaisu, mutta ehkä se on ainoa tapa, jolla tällaisesta voi viestiä.