Venus ja minä

, #318

112 sivua ; 22 cm, 112 pages

Finnish language

Published 2025 by Kustannusosakeyhtiö Otava.

View on Finna

Japanilaisen nykykirjallisuuden villikko sieppaa lukijan mielikuvituslennolle viettelevien patsaiden maailmaan. Ujon varastotyöntekijän Rikan elämä saa virkistävän käänteen, kun hänet palkataan latinan taitojensa ansiosta museoon keskustelukumppaniksi Venus-veistokselle. Itsevarma rakkauden jumalatar kietoo Rikan pauloihinsa, ja nainen ilahtuu, etenkin kun on lapsesta asti kärsinyt niskassaan roikkuvasta kammottavasta keltaisesta sadetakista, joka on eristänyt hänet muista. Museon komealla kuraattorilla on kuitenkin toinen suunnitelma. Venus ja minä on japanilaista maagista realismia kiehtovimmillaan - herkullisen yllättäviä käänteitä ja kaurismäkeläisittäin myhäilyttävää omaperäisyyttä. Alkuteos: Kyuukanbi no kanojotachi

6 editions

reviewed Venus ja minä by Emi Yagi (Otavan kirjasto, #318)

Mitä Veenus tekisi?

Rika on oppinut latinaa ollessaan opiskelijavaihdossa Suomessa. Tämä avaa pääsyn seuraneidiksi patsaalle, joka puhuu ja ymmärtää vain mainittua kieltä. Yhteen pötköön kirjoitetussa tekstissä seurataan välillä maanantaisessioita Venuksen kanssa taidemuseolla ja välillä avataan Rikan arkea vuokralaisena ja pakkasvaraston työntekijänä. Luonnehtisin tekstiä surrealistiseksi. Suomennos on mainio ja eloton veistos on kuvattu elävästi, mutta en oikein osaa avata tekstiin mahdollisesti sisältyvää vertauskuvallisuutta. Rapisevan mielikuvitussadetakin alla piilotteleva päähenkilö jää etäiseksi.

Subjects

  • Rika (fiktiivinen hahmo)
  • keskustelu
  • rakastuminen
  • veistokset
  • elolliset esineet
  • naiset
  • työntekijät
  • museot
  • Japani