Rika on oppinut latinaa ollessaan opiskelijavaihdossa Suomessa. Tämä avaa pääsyn seuraneidiksi patsaalle, joka puhuu ja ymmärtää vain mainittua kieltä. Yhteen pötköön kirjoitetussa tekstissä seurataan välillä maanantaisessioita Venuksen kanssa taidemuseolla ja välillä avataan Rikan arkea vuokralaisena ja pakkasvaraston työntekijänä. Luonnehtisin tekstiä surrealistiseksi. Suomennos on mainio ja eloton veistos on kuvattu elävästi, mutta en oikein osaa avata tekstiin mahdollisesti sisältyvää vertauskuvallisuutta. Rapisevan mielikuvitussadetakin alla piilotteleva päähenkilö jää etäiseksi.