Simo reviewed Vieras mies tuli taloon by Mika Waltari
Oman aikansa kirjallisuutta
Kiinnostava lukukokemus, sillä en ole aiemmin lukenut Waltarin pienoisromaaneja.
Vieras mies tuli taloon tuntui tästä päivästä katsottuna vähän turhan kliseiseltä melodraamalta, mutta on ollut esipuheen mukaan aikanaan vaikuttava, jopa moraalisesti arveluttava teos.
Fine van Brooklyn oli minun makuuni sopivampi. Pidän kirjassa käytetystä kertojatyylistä, jossa muistellaan ja kommentoidaan vuosien takaisia tapahtumia. Nuoren opiskelijan matka Pariisista maaseudulle oli aiheena kiinnostava, ja pidin myös tarinassa välillä esiintyvistä vierauden ja outouden tunnelmista, jotka toivat mieleen 20-luvun kauhukirjallisuuden (esim. Lovecraft ja Blackwood). Täytynee joskus tutustua Waltarin kummitustarinoihin, joita hän on ymmärtääkseni kirjoittanut.
Molemmissa kirjoissa oli yllättävän alleviivattuja moralistisia kannanottoja, etenkin alkoholia vastaan. Tämä oli yllättävää, koska olen aina ajatellut, että Waltari joi paljon itsekin. Lisäksi viime vuonna julki tulleiden, Waltarin pimeämpää puolta valottavien arkistolöytöjen valossa huomasin molempien kertomusten sisältävän seksuaalisella väkivallalla hekumointia.
Lopputiivistelmänä: mielenkiintoinen lukukokemus, jossa onneksi parempi kirja oli viimeisenä. Tämän perusteella voisin seuraavaksi tutustua Waltarilta joko novelleihin tai johonkin …
Kiinnostava lukukokemus, sillä en ole aiemmin lukenut Waltarin pienoisromaaneja.
Vieras mies tuli taloon tuntui tästä päivästä katsottuna vähän turhan kliseiseltä melodraamalta, mutta on ollut esipuheen mukaan aikanaan vaikuttava, jopa moraalisesti arveluttava teos.
Fine van Brooklyn oli minun makuuni sopivampi. Pidän kirjassa käytetystä kertojatyylistä, jossa muistellaan ja kommentoidaan vuosien takaisia tapahtumia. Nuoren opiskelijan matka Pariisista maaseudulle oli aiheena kiinnostava, ja pidin myös tarinassa välillä esiintyvistä vierauden ja outouden tunnelmista, jotka toivat mieleen 20-luvun kauhukirjallisuuden (esim. Lovecraft ja Blackwood). Täytynee joskus tutustua Waltarin kummitustarinoihin, joita hän on ymmärtääkseni kirjoittanut.
Molemmissa kirjoissa oli yllättävän alleviivattuja moralistisia kannanottoja, etenkin alkoholia vastaan. Tämä oli yllättävää, koska olen aina ajatellut, että Waltari joi paljon itsekin. Lisäksi viime vuonna julki tulleiden, Waltarin pimeämpää puolta valottavien arkistolöytöjen valossa huomasin molempien kertomusten sisältävän seksuaalisella väkivallalla hekumointia.
Lopputiivistelmänä: mielenkiintoinen lukukokemus, jossa onneksi parempi kirja oli viimeisenä. Tämän perusteella voisin seuraavaksi tutustua Waltarilta joko novelleihin tai johonkin toiseen maailmansotien väliseen Ranskaan sijoottuvaan pienoisromaaniin.